tiistai 26. lokakuuta 2010

Yosal edustaa

Suuntaamme Yosalin kanssa marraskuun lopussa Norjaan Pohjoismaiden voittaja 2010 -näyttelyyn ja joulukuussa Ruotsiin, joten olihan herralle tehtävä kunnon edustustakki tulevia ulkomaanreissuja varten.

Takki on lämpimämpää talvimallia - vuorena college, välissä 100g vanu ja päällimmäisenä ulkoilukangas. Mahakappale on kaksinkertaista collegea ja se on takin alla. Ompeluliikkeestä löytyi sopivaa Finland-nauhaa, joka pääsi heijastintereen kera koristamaan sinisen ja mustan ulkoilukankaan rajaa. Valkoista ulkoilukangasta en harmi vaan löytänyt, ja jos olisinkin löytänyt en ehkä olisi sen aran värin vuoksi kuitenkaan uskaltanut sitä ostaa. Eli kai tämä ihan hyvä on näin :)

"Mutta en tahdo istua paljaalle lattialle!"

Tässä kuvassa huomioni kiinnittyi vain ja ainoastaan Yosalin harmaantuneeseen alaleukaan! Ja poika ei ole vielä edes kahta vuotta.. :D


***


I decided to make a winter coat for Yosal that would also be fun to use when we're abroad. In November we'll travel to Norway for the Nordic Winner 2010 show and in December to a show in Sweden. So this coat will be much needed then! Now everyone knows where Yosal comes from! :)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Iivari yks vee!

Pieni mustuaisemme vietti eilen 16.10. 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Taphtumaa juhlistettiin tietysti kakun kera ja tottakai päivänsankari pääsi tekemään heti aamulenkillä yhtä ehdotonta lempijuttua; kepin noutamista!


Tarkoitus oli ottaa kuva siitä, kuinka kaikki istuvat nätisti pöydän vieressä odottamassa lupaa syödä kakunpalansa.. noh, helpommin sanottu kuin tehty! :D

Iivarin 1-vuotisposeeraus

"Osaan odottaa kärsivällisesti.."

"..mutta hei, kamoon.."

"..liika on liikaa! Heitä jo se keppi!"

"Jeeeee!!"

Ja tämmöisestä pienestäkö on nyt kasvanut iso poika? :)

torstai 14. lokakuuta 2010

Sitä sun tätä

Taas on sattunut ja tapahtunut.
Sunnuntaina lenkkeilimme Iivarin veljen, Tinon, kanssa Haltialassa. Pojilla oli huisin hauskaa ja saivatkin kunnolla spurttailtua keskenään. Kiitos seurasta Hanne! :)

Iivari on aina ollut kova tonkimaan maata ja yleensä sieltä suuhun eksyy lähes kaikki syötäväksi kelpaava, omenat, marjat, lehdet ja no tietysti sienet.. Niinpä Iivari on saanut käyttää kuonokoppaa irti ollessaan. Sunnuntain lenkillä päästin Iivarin kuitenkin pieneksi hetkeksi irti ilman koppaa, ja johan ehtiväinen poika nappasi sienen maasta. Ennen kuin ehdin edes miettiä kieltämistä oli se jo pistelty parempiin suihin. No, ei muuta kuin koppa päähän ja toivomaan, ettei kyseessä ollut mikään myrkkysieni.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kahden aikaan huomasin kuitenkin, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Iivari vääntelehti levottomana yrittäessään nukkua, huokaili ja vingahteli samalla. Ajattelin, että sillä on ehkä hätä ja nousin ylös pyytäen Iivarin mukaani, jotta olisimme menneet ulos. Iivari ei kuitenkaan pysynyt jaloillaan! Raukka oli aivan kuin humalassa, välillä etupää petti, välillä takapää. Koko koira kouristeli ja oli poissaoleva.
Ei muuta kuin autonavaimet kouraan ja eläinsairaalalle. Onni onnettomuudessa, että asumme vain reilun kilometrin päässä siitä!

Odotusaulassa emme joutuneet odottelemaan paljon puolta tuntia pidempään kun noin klo kolmen aikaan Iivari pääsi tutkittavaksi. Sillä välin Iivarilta kuitenkin pääsi pissat odotustilaan, pidätyskykykin siis meni. Opiskelija suoritti perustutkimukset ja lopulta vei Iivarin mennessään teho-osastolle lääkärin tutkittavaksi ja minut käskettiin takaisin odotustilaan. Noin tunnin kuluttua tultiin kertomaan tilannepäivitys, Iivari oli tiputuksessa ja jäisi tarkkailtavaksi yön yli. Tutkimuksia jatkettaisiin aamulla.

Koko maanantaiaamupäivän päivystin puhelimen äärellä ja vihdoin puoli neljältä sain puhelun, että Iivarin tila oli palautunut aivan normaaliksi ja sen saisi hakea kotiin. Neurologisissa tutkimuksissa ei ollut ilmennyt mitään, kaikki refleksit, liikeradat ja aivohermot normaalit. Myöskään veriarvoista ei löytynyt mitään kohtausoireita selittävää löydöstä. Yöllä munuaisarvot olivat käyneet hieman viiterajojen yläpuolella, mutta nekin olivat normalisoituneet aamupäivään mennessä. Lääkäri piti siis todennäköisimpänä sienen aiheuttamaa myrkytystä, niin kuin itsekin epäilin. Ohjeeksi saimme tarkkailla koiraa, ja illaksi Iivari sai vielä lääkehiiltä.

Maanantai-illan Iivari oli hieman väsynyt, mutta jo tiistaiaamuna aivan normaali itsensä!
Koko episodi oli siis todella kummallinen juttu ja todella pelästytti meidät!
Mutta tästä opimme siispä sen, että tästedes Iivarilla on AINA irtiololenkeillä koppa päässä.


Tänään kävimme Emmin ja Nannan kanssa lenkillä täällä Viikissä. Törmäsimme sattumalta Severi-whippetiin, jonka kanssa Nanna ja Iivari sitten vähän leikkivät. :)







Jep, koppa on nyt oltava päässä!


Qn hampaanpoistohaava on parantunut todella hyvin eikä herraa vaikuta haittaavan ollenkaan kahden pienen etuhampaan puuttuminen!