lauantai 1. joulukuuta 2012

Ulkoilua

Vähän ollaan sentään sairastelujen lomassa päästy ulkoilemaankin.

Haltialaan on mukavan lyhyt matka, ja lääniä piisaa vaikka muille jakaa, joten se on oiva ulkoilupaikka. Harmi vaan kun lumien tultua sinne(kin) tehdään ladut..
Viime viikonloppuna kävimme Haltialassa oikein kahteen otteeseen. Ekalta reissulta tallentui vain pari videonpätkää, mutta toisena päivänä jaksoin kantaa kameraakin mukana.

Oli muuten aika rapaista sakkia ensimmäisen lenkin jälkeen. Kuten allaolevalta videoltakin huomaa, muta vaan tirskuu ja rapa roiskuu koirien rallatessa. Pääsivät kaikki lenkin jälkeen kunnon lämpimään suihkuun. :)


Heroa ei kovin usein uskalleta päästää aitaamattomalla alueella irti, mutta tällä kertaa Hero oli (hetken) niin kuuliainen, että sekin sai spurttailla. Tosin sitten se lähtikin heittämään yhden pidemmän lenkin, jonka jälkeen tyyppi sai luvan pysytellä loppulenkin visusti remmissä.

Hero sai pistellä ihan tosissaan töppöstä toisen eteen Aapon perässä pysytelläkseen!

Hero nauttii :)

Ja Aapokin nauttii, kuten aina :D

Hymyileväiset kaverukset :)

Yosal vauhdissa!

Aapo pysähtyi poseeraamaan.

Yhtäkkiä tänne pk-seudulle tulikin talvi, ja parissa päivässä saatiin jopa 30 cm lunta!
Kuten vähän aavistelimmekin, Aapo rrrrrakastaa lunta! Se ihan vallan villiintyy siitä. Myös Yosal tuntuu saaneen lumesta ihan uutta energiaa ja vetää remmilenkeilläkin hurjia spurtteja hihnassa. Hupsut!

Meillä koirat eivät kovin usein ulkoile omassa pienenpienessä rivaripihassamme, mutta nyt lumen tultua Aapo tahtoisi koko ajan pihaan hepuloimaan.
Ei tarvitse olla yhtään suuri piha, jotta voi saada hurjat hepulit lumesta!

Videolla Aapo ja Iivari näyttävät mallia:


Parin viikon päästä meillä alkaa ansaittu joululoma, jonka vietämme Porissa. Tänne Vantaan kotiin palaamme näillä näkymin sitten vasta vuoden 2013 puolella. Ihanaa koirillekin kun pääsevät "maaseudun rauhaan" kuntolomalle. ;)

Operointia ja sairastelua

Viimeisten muutaman viikon aikana meidän perhe on käyttänyt aika ahkerasti eläinlääkärin palveluja.

Asia nro 1:
Hero kastroitiin pari viikkoa sitten eläinklinikka Karvakamuissa Vantaan Hakunilassa. Toimenpide sujui hyvin ja henkilökunta oli oikein ystävällistä. Voin suositella.
Toipumisessa kesti vähän reilu viikko. Aluksi leikkaushaavan alueella oli aika massiivista turvotusta. Noin viikossa turvotus kuitenkin laski ja parissa viikossa viimeisetkin ruvet leikkaushaavasta lähtivät.

Toistaiseksi emme ole juuri huomanneet Heron luonteessa mitään kovin dramaattista muutosta leikkauksen myötä. Yliseksuaalisuus on tosin kokonaan kadonnut (onneksi), ja nyt Hero vaikuttaa ehkä vähän ihmisläheisemmältä ja kovin hellyydenkipeältä. Ai niin ja nyt se leikkii vähän enemmän muiden koiriemme kanssa! :)
Kastroinnin aiheuttamia muutoksiahan voi ilmetä vasta useiden viikkojenkin kuluttua, joten nyt seuraillaan tapahtuuko jotain muuta. Tärkeintä kuitenkin on, että Hero on lopettanut sohvatyynyjen, toisten koirien ja meillä vierailevien ihmisten nylkyttämisen. Mission accomplished! :)

Asia nro 2:
Koirat olivat aivastelleet hiukan normaalia enemmän parin viikon ajan. Ensin ajattelin sen olevan kennelyskää (note to self: yskimisellä ja aivastelulla on vissi ero), mutta kun oireet eivät tuntuneet hellittävän levolla suuntasimme Apexiin. Lekurille vein ainoastaan Iivarin, jolla aivastelu oli voimakkainta. Oireiden perusteella eläinlääkäri antoi diagnoosiksi nenäpunkkitartunnan ja koko lauma sai Stronghold -lääkityksen x 2. Ensimmäinen lääkitys annettiin viime viikon torstaina ja toinen on määrä antaa itsenäisyyspäivänä.
Inhottavaa, kun joudutaan olemaan useita viikkoja "karanteenissa" tartuntariskin takia. Jouduin jättämään Aapon kanssa Masseterissa aloittamamme tervehtimis- ja käsittelykurssinkin kesken, jottemme tartuta muita. :(
Nyt kun lääkkeen antamisesta on reilu viikko, ovat oireet jo aavistuksen lieventyneet. Toivottavasti päästään ikävästä nenäpunkista eroon toisen lääkityksen myötä.
Harmillisesti ihan kaikille tuo Stronghold -lääke ei kuitenkaan vaikuta sopivan, mistä päästäänkin sujuvasti seuraavaan kohtaan..

Asia nro 3:
(Varoitus, allaolevat kuvat saattavat ällöttää herkimpiä!)
Viisi päivää sen jälkeen, kun koirien niskoihin oli annosteltu ensimmäiset putelit Strongholdia, huomasimme Heron oikeassa lavassa pari pientä rupea. Ajattelimme, että villeissä hammasteluleikeissä jonkun kulmuri oli vain osunut vähän kovemmin, emmekä ottaneet asiasta sen suurempaa stressiä.
Tästä seuraavana päivänä ruvet olivat ehkä hieman suurentuneet, mutta vieläkään hälytyskellot eivät soineet. Seuraavana päivänä rupien alapuolelle oli ilmestynyt kauhean kokoinen palkeenkieli, iho repsotti irtonaisena parin sentin alueelta. Hero aristeli koko lapaa ihan hurjasti ja jopa ontui vähän oikeaa etujalkaansa. Ei muuta kuin soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, minneköhän pääsisimme vielä samana päivänä kun vielä eläinlääkäripäivätkin olivat parhaillaan käynnissä..
Soitin kaikkiaan kahdeksaan eri paikkaan, kunnes viimein saimme ajan samalle iltapäivälle Herttoniemen Herttaan.
Lääkäri irroitti alueelta palkeenkielen ja muutenkin kuolioitunutta ihoa. Alueelta ajeltiin karvat ja se puhdistettiin. Lopuksi infektioalueelle siveltiin vielä antibioottigeeliä. Hero on aina ollut herkkä ilmaisemaan kipuaan, mutta nyt tuska oli aivan hirvittävää. Hero huusi lähestulkoon suoraa huutoa koko sen ajan, kun infektioaluetta käsiteltiin. :(

Karvojen alta paljastui aika järkyttävä näky. Eläinlääkäri kuvaili aluetta "kemikaalipalovamman näköiseksi". Saimme kaksi mahdollista vaihtoehtoa; joko reaktio olisi aiheutunut Strongholdista (todennäköisempää) tai sitten kyseessä voisi olla jokin sisäsyntyinen autoimmuunisairauden aiheuttama reaktio. Kun aloin ajatella asiaa tarkemmin muistin, miten annostellessani lääkettä Heron lapojen väliin osa siitä valui lapaa pitkin oikealle puolelle - juuri siihen missä tämä infektio nyt ilmeni.
Mikäli infektio lähtisi antibioottikuurin myötä paranemaan eikä vastaavaa ilmestyisi muualle koiran kehoon, pidettäisiin todennäköisimpänä Strongholdin aiheuttamaa yliherkkyysreaktiota. Mikäli näin ei kävisi, on hakeuduttava jatkotutkimuksiin mahdollisen ai-sairauden varalta.
Toivon tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka sitten meidän pitääkin keksiä Herolle joku vaihtoehtoinen lääkitys sitä nenäpunkkia varten.

Tältä infektoitunut alue näytti heti karvojen ajelemisen ja puhdistuksen jälkeen. Tässä vaiheessa myös osa kuolioutuneesta ihosta ja suuret palkeenkielet oli irroitettu.

 Tässä pari päivää eläinlääkärikäynnin jälkeen. Hieno rupi on jo muodostunut aiemmin märkineen alueen päälle, ja infektio vaikuttaisi parantuvan.

Sama tilanne ylhäältä päin kuvattuna.

Hero on jo tottunut käyttämään kauluria, sillä ensin se joutui pitämään sitä kaksi viikkoa kastroinnin takia ja nyt heti perään taas pari viikkoa. Raukka varmaan luulee joutuvansa elämään tötterön kanssa loppuelämänsä.
Toistaiseksi siis antibiootit (sekä geeli että tabletit) vaikuttavat auttavan. Toivotaan, että sama suunta jatkuu. :)

Jospa nyt olisi sairasteltu edes loppuvuoden edestä? Sekään ei olisi paljon vaadittu, kun tätä vuotta on jäljellä enää alle kuukausi!

Yosalin pizzasyntymäpäivä!

27.11. Yosal täytti kokonaiset neljä vuotta! Ihan vanha herra jo. :)

Jo viime vuonna Yosal sai perinteisen kakun sijasta herkutella syntymäpäivänään pizzapalalla. Yosalilla kun on aina ollut aivan erityinen suhde pizzaan. Muuten Yosal ei juuri koskaan kerjää ruokaa, mutta aina (siis toooosi harvoin, öhöm) kun meillä syödään pizzaa, on Yosal ensimmäisenä tuijottelemassa pallosilmiensä kanssa pöydän ääressä. Ihan vaan, että jos vaikka hänellekin olisi säästetty pala, tai jos edes reunat saisi.

Tänä vuonna päätin tehdä Yosalin synttäreiden kunniaksi koirille ihan oman pizzan.
Pohjan tein tavallisen pizzapohjan tapaan, mutta ilman suolaa ja hiivaakin laitoin vain ihan hippusen.
Täytteeksi pizzaan tuli kermajuustoa, herkkusieniä ja lenkkimakkaran siivuja. Nami, sanoisivat koirat, jos osaisivat puhua!

Myönnettäköön, että pizza ei varmasti ole koiralle se terveellisin herkku, mutta kamoon, kerran vuodessa! :)

Kun Yosal sai pizzan eteensä, sen ilme oli näkemisen arvoinen. Se katsoi vuoroin pizzaa, vuoroin minua kuin ajatellen "siis hetkinen, onko tuo TODELLAKIN minulle, oletko nyt ihan varma että saan ottaa tuosta?!"

Jouduin ihan pariin kertaan rohkaisemaan Yosalia pizzan kimppuun ja aloin jo miettiä, että tulikohan tästä nyt sittenkään mieluisa synttäriherkku herralle. Noh, jahka Y sai pizzankulman hampaidensa väliin, se oli menoa ja pala katosi parempiin suihin alta aikayksikön. Eli kyllä kelpasi ja useampikin palanen olisi maistunut!

 
Yosal aluksi vähän pöllämystyneen näköisenä. Voiko tää olla totta, olisiko huijausta kuitenkin?


Ahaa! Tää on tätä mun suurinta herkkua!

Leikkasin pizzan sopivasti neljään osaan, jotta jokainen saisi oman palansa. Kyllähän muutkin tahtoivat juhlistaa Yosalin ikääntymistä! :D

 Hero ei epäröinyt hetkeäkään, vaan luvan saatuaan hyökkäsi oitis oman palansa kimppuun.

Iivari nappasi palan niin nopeasti, että edes kamera ei ehtinyt tarkentaa tilannetta! Ehdottomasti illan nopein syöjä (kuten aina).

Aapoakin vähän ihmetytti tämä erikoisen näköinen herkku, mutta sillekään ei tarvinnut kahta kertaa sanoa "vapaa". :D


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Aapo yks vee!

Perjantaina oli Aapolla ihan oikea juhlapäivä. Pikkuherra nimittäin täytti yhden kokonaisen vuoden! Aika menee IHAN liian nopeasti.

Siitä 9-viikkoisesta pikkurääpäleestä on nyt kasvanut hieno nuori mies. Kovin Aapo on vielä keskeneräinen sekä fysiikaltaan että mieleltään, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. :)

 Tuitui mikä pikkuinen! Aapo 9-viikkoisena juuri Suomeen kotiutuneena pikkupoikana :)

Ja nyt, 1-vuotiaana Aapo on tämännäköinen urpo. Mieleltään vieläkin ihan pikkupennun tasolla, kooltaan vain vähän kasvanut :)

Aapo sai synttäriden kunniaksi, tietenkin, oman kakun ja illalla koko jengi sai vielä omat mehevät herkkuluut. Aika hyvät bileet siis jos koirilta kysytään! :)


Tänään koirat pelailivat pitkästä aikaa aktivointipelejä (niin pitkästä, että pelit olivat ihan pölyttyneet, hui!).
On se vaan ihan hurjan mielenkiintoista seurattavaa kun kukin yrittää niin omalla tavallaan ratkaista pulmaa. Ensimmäinen yrittää nostaa koko laitteen, josko vaikka namit olisivat sen alla. Toinen yrittää raapia laitetta hetken aikaa ja sen jälkeen tuijottaa minua kuin pyytääkseen apua. Kolmas etenee järjestelmällisesti ja selvittää ongelmat hetkessä. Neljäs sitten taas tempoo ja riuhtoo apinan raivolla laitteita niin kauan, että varmasti kaikki namit on syöty.

Meillä on siis kaksi erilaista Nina Ottossonin aktivointipeliä - Dog Spinny (tuo pinkki pyöreä) ja Dog Brick. Kyllä nämä edelleenkin saavat eläinten aivot raksuttamaan ihan kunnolla, ja aikaa molempien selvittämiseen menee koirasta riippuen yhteensä muutamasta minuutista varttiin.
Kuitenkin jo sen verran tuttuja ja helppoja nämä ovat ainakin osalle, että joku uusi peli voisi olla kiva. Pojat vois vaikka kirjoittaa joulupukille.. :)

 Aapolle tämä oli vähän vaikeaa aluksi.

 Kuminenästä on hyötyä!

 Yosal on näiden kanssa ehdottomasti nokkelin ja järjestelmällisin. Tekniikka kohdallaan! :)

 Tassulla voi vähän avittaa.

 Herokin on aika näppärä, mutta se tuppaa unohtamaan helposti mitkä "luukut" se on jo avannut ja palaa monta kertaa samojen ääreen.

 Tää pyöreä juttu on paaaljon helpompi!

 Jes! Nakki löytyi!

 Iivari toimii raa'alla voimalla. Kun raapii ihan täysii niin väkisinkin lähtevät palaset liikkeelle! :D

Hullunkiilto silmissä.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Naksuttelua ja uusi peti

Kunnon märkä räntäviikko on meneillään ja meillä pysytellään visusti sisällä!

Eilen innostuin naksuttelemaan jokaisen neljän kanssa (erikseen tietysti) ja tällä kertaa harjoituksena oli ns. kosketusalusta eli viltti, jonka päälle koiran oli määrä mennä.
Herosta ja Iivarista ei valitettavati saatu (kunnollista) videota, mutta varsinkin Hero on naksuttimen kanssa ihan luonnonlahjakkuus. Se keksii mitä siltä vaaditaan ihan uskomattoman nopeasti, ja toistaa hienosti vaikka maailman ääriin. Vaikka normaalisti Hero ei ole kovin perso ruualle, naksuttelun yhteydessä sekin onnistuu ja yrittää kaikkensa palkkion vuoksi. :)

Azawakhitkin pääsivät kokeilemaan.
Yosal on aina ollut mielestämme hidasälyinen, ja aikaisemmin se ei ole tarjonnut minkäänlaista toimintaa vaan keskittyi aina säpsymään naksuttimen ääntä... Pöljä.
Nyt Yosal oli ihan hurjan innoissaan ja vaikutti jopa ymmärtävän mitä tehtävässä haettiin. :D

Tässä pikkuinen videonpätkä Yosalin touhuamisesta.


No entäs sitten Aapo. Sen kanssa ollaan naksuteltu säännöllisen epäsäännöllisesti pennusta asti ja se on ehdollistunut siihen jo ihan pikkupoikana. Aapoltakin siis tämä kosketusalustaharjoitus sujui varsin mallikkaasti. Aapo on kova yrittämään, että jos "vähän sinne päin" riittäisi, mutta onneksi ymmärtää lopulta mitä haetaan ja korjaa asentoaan / paikkaansa. ;)

Aapostakin vielä videonpätkä.


Tänään kävin Eurokankaassa kiertelemässä ihan muissa tarkoituksisa, mutta satuin bongaamaan poistopalalaarista aivan hiuman hienoa kangasta, joka olisi justiinsa sopivaa koirien petiä varten.
No, se oli pakko ostaa, kun maksoi vain 10 euroa. Hain vielä Etolasta kolme 0,5 kg:n pussia vanua pedin täytteeksi ja huristelin kotiin ompelupuuhiin. Yhden vanupussin taidan käydä vielä huomenna hakemassa, jotta pedistä tulisi oikein megamuhkea! :)

Ja tadaa! Tällainen siitä sitten tuli!

Koirat ottivat pedin heti omakseen, taitaa kelvata siis! :)

Koko pedille hintaa tuli kaikkineen noin 30€ mikä on minusta tuon kokoisesta, aika muhkeasta pedistä varsin kohtuullinen hinta. Ja kun sai vielä noin kivan kuosinkin. ;)
Aikaa pedin väsäämiseen kului noin 30 minuuttia eli aika nopeatekoinenkin tuo oli.

Lähikuvaa, jossa kangas näkyy paremmin. Aika ihanaa eikös? :) Iivarikin tykkää!

maanantai 29. lokakuuta 2012

DIY : Yksi tapa tehdä koiralle takki

Minulta kysytään usein, että miten oikein teen koirilleni takkeja ja saisiko niihin kaavoja. Olin tosi reipas ja kuvailin alusta loppuun yhden takin tekovaiheet. Var så goda!

En siis käytä ollenkaan kaavoja takkien tekemiseen vaan mallailen aina jokaisen takin erikseen koiran päälle sopivaksi tai käytän vanhaa takkia mallina. Tosin sitten kun onnistun kehittämään omaan makuuni täydellisen takkimallin, niin siitä voisi ehkä tehdä jopa kaavan! Mutta sitä päivää tuskin nähdään.. :D Eli käytännössä siis kaikki tekemäni takit ovat keskenään hitusen erilaisia.

Minulla ei ole saumuria, vaan käytössäni on ihan tavallinen ompelukone. Saumurilla varmasti tämäkin takki valmistuisi nopeammin ja kenties siistimmin.

Ensiksi leikkaan kaksinkerroin olevasta collegekankaasta takin vuoren. Tykkään käyttää puuvillacollegea vuorimateriaalina, sillä se ei sähköisty ja on näin koiralle mukavampi kuin fleece.

Tässä kuvassa olen siis leikannut takin vuoren ja ommellut kappaleet kiinni toisiinsa selkäsaumasta ja etusaumasta.
HUOM! Ennen ylläolevaa vaihetta se "ammattimaisempi toimenpide" olisi ommella leikatut reunat siksakilla ympäri kankaan purkautumisen estämiseksi, mutta itse olen moiseen liian kärsimätön. Ilman reunojen siksakkaustakin takit ovat (ainakin meillä) kestäneet hyvin käyttöä jo useita vuosia, vaikka niitä on pestykin melko ahkeraan.

Seuraavaksi leikkaan vuorikappaletta avuksi käyttäen päälikankaasta samanlaiset kaksi palaa ja ompelen ne samalla tavoin yhteen selästä ja eturinnasta.

Leikkaan päälikankaan palat seuraamalla vuorikankaan ääriviivoja.

Seuraavaksi ompelen vuorikankaan ja päälikankaan yhteen. Teen tämän niin, että asetan palaset päällekäin niin, että OIKEAT puolet ovat vastakkain ja nurja puoli jää "ulospäin".
Jos haluat ommella päällikankaaseen heijastimia, kannattaa se tehdä ENNEN kuin ompelet palat yhteen. Toki heijastimet voi ommella vasta sittenkin kun takki on jo kokonaan muuten valmis, mutta tällöin vuorikankaaseen tulee heijastinten ompelusta tikit, jotka eivät välttämättä ole esteettisiä.
Tähän takkiin en ommellut heijastimia. Yleensä jos ompelen heijastimet unohdan ommella ne tässä vaiheessa ja ompelen ne vasta ihan lopussa. Minulle kun ei ole niin tarkkaa miltä se takki "sisäpuolelta" näyttää. ;)

Kankaat kannattaa kiinnittää toisiinsa neuloilla, jotta ompelu sujuu helpommin. Neulat kannattaa laittaa ompelusuuntaa vastaan kohtisuoraan, jolloin voit ommella niiden yli eikä neuloja tarvitse nyppiä pois vasta kuin lopussa.


Riippuu koirasta, että haluaako / tarvitseeko takkiin häntähalkion. Koira, jolle tämä takki tulee, kantaa häntäänsä ajoittain ylhäällä, joten päätin tehdä takkiin häntähalkion.


Tässä olen juuri tulossa häntähalkion kohdalle.

Kun palat on ommeltu reunoja pitkin toisiinsa kiinni, voi takin kääntää oikeinpäin kaula-aukon kautta.

Nyt kuitenkin takin reunat ovat epäsiistit ja lörpöttävät, joten tykkään ommella reunaan vielä tikkauksen, joka "sulkee" takin reunan ja jämäköittää sitä vähän.

Kas tähän tyyliin.

Nyt reuna on paljon siistimpi.


Nyt "vartalokappale" on tässä vaiheessa valmis ja seuraavaksi teen yleensä mahakappaleen. Leikkaan ensin vuorikankaasta kaksi samanlaista kappaletta mahakappaletta varten ja sen jälkeen ompelen ala- / keskisauman yhteen.

Mahakappaleen puolikas.

Mahakappaleen puoliskot keskeltä yhteen ommeltuina.

Seuraavaksi teen saman toimenpiteen päällikankaan kanssa. Kun päällikankaasta on saatu samanmuotoinen mahakappale kuin vuorikankaasta, yhdistetään ne samaan tyyliin kuin aiemmin yhdistettiin vartalokappaleen päälli- ja vuorikangas. Asetan kappaleet siis päällekkäin, oikeat puolet vastakkain ja nurjat puolet ulospäin. Reunat ommellaan kiinni, mutta kannattaa muistaa jättää pieni osa saumaa auki, jotta mahakappaleen saa käännettyä oikein päin.

Mahakappaleen palat ommellaan yhteen kuten vartalokappaleenkin palat aikaisemmin.

Reunoihin ompelen taas tikkauksen, samalla tavalla kuin vartalokappaleeseenkin.

Mahakappale lähestulkoon valmiina.

Sitten ompelen mahakappaleen kiinni vartalokappaleeseen. Ompelen sen vain vuorikankaaseen kiinni, jotta päällikankaaseen ei tule tikkausjälkiä. Ennen mahakappaleen kiinnittämistä yleensä testaan koiran päällä, että mihin kohtaan mahakappale olisi hyvä ommella, jotta se ei jää liian eteen kiristämään tai mene liian taakse lörpöttämään. Mahakappaleen ja vartalokappaleen kiinnityskohtaan voi myös ommella kuminauhan, joka tuo joustoa mahakappaleeseen ja on ehkä mukavampi koiralle sen liikkuessa? Tähän takkiin en kuitenkaan ommellut kuminauhaa vaan ompelin mahakappaleen suoraan vartalokappaleeseen kiinni.

Mahakappale ommeltuna kiinni takin etuosan sisäpuolelle, ainoastaan vuorikankaaseen kiinni.

Nyt takki näyttää tältä

Sitten on vuorossa kaulus. Leikkaan sekä vuori- että päällikankaasta kaksi suorakaiteen muotoista palaa ja ompelen kummastakin erilliset "tuubit" ompelemalla sivusauman kiinni (kuvassa molemmissa oikeanpuoleiset saumat).

Kannattaa mitata, että ompelemasi tuubin ympärysmitta on ainakin suunnilleen sama kuin takin kaula-aukon mitta.

Tässä vaiheessa voi myös tarkistaa onko kauluksen kireys halutunlainen ja tarvittaessa sitä voi pienentää tai tehdä kokonaan uuden. Minun makuuni kaulus on hyvä, joten en tehnyt siihen muutoksia.

Sitten seuraa vaihe, joka vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä eli kauluksen ompelu kiinni takkiin (menee helposti nurinperin jos ei ole skarppina).
Nyrkkisääntönä pidettäköön taas sitä, että oikeat puolet vastakkain niin kauluskin menee oikein päin.

Oikeinpäin oleva kaulus pujotetaan nurinperin olevan takin kaula-aukosta sisään ja liitetään neuloilla reunasta kaula-aukkoon. Näin siis oikeat puolet menevät vastakkain ja ulospäin jää taas vain nurjaa puolta.

Kaulus pujotettu takin sisään ja neuloilla kiinnittäminen vaiheessa.

Sitten vain ommellaan neulojen yli "ympyrä", jolloin kaulus kiinnittyy nätisti takkiin.
Sama toistetaan päällikankaan kanssa, jolloin sinulla pitäisi olla alla olevassa kuvassa näkyvän tyylinen viritelmä.


Sitten vain käännetään takki oikeinpäin kaula-aukon kautta.
Seuraa ehkä koko työn ärsyttävin vaihe eli kauluksen pään kääntäminen ja siistin sauman ompelu.

Kannattaa ehdottomasti käyttää neuloja apuna tässä vaiheessa. Itse käänsin noin sentin verran kumpaakin kangasta sisäänpäin.

Neulat laitettu ja kauluksen pää valmiina viimeisteltäväksi. Ompelen siis vain suoran tikin kauluksen reunaan.

Nyt takki näyttää tältä, jotain aika olennaista vielä puuttuu :)

Ompelen mahakappaleeseen kiinnitysmekanismin. Itse suosin tarranauhakiinnitystä, mutta myös pistolukkosysteemi on ihan hyvä. Tässäkin vaiheessa sovitan takkia koiran päälle ja mallailen / mittailen miten pitkät pätkät tarranauhaa tarvitsen, jotta takin saa kiinnitettyä vyötärön ympärille sopivaksi.

Tarranauhat ommeltuina. 

Sitten takki olisikin jo periaatteessa käyttövalmis, mutta tykkään ommella takkiin vielä jalkalenkit. Jalkalenkit auttavat pitämään takin ojossa kovemmassakin menossa, mutta niitä käyttämällä uroskoira jalkaansa nostaessaan tulee samalla nostaneeksi myös takin helmaa, jolloin pissit eivät ihan niin suurella todennäköisyydellä osu takin helmaan. Tosin pissatahroilta on silti aika mahdotonta välttyä ihan täysin, mutta olen kokenut jalkalenkit ihan hyväksi lievityskeinoksi tähän probleemaan.

Jalkalenkit teen yleensä samasta kankaasta kuin mitä vuorikangas on. Ompelen kaksi "pötkylää", jotka sitten kiinnitän takin takahelmoihin.

Jalkalenkit kiinnitettyinä.

Lopuksi ompelen vielä yleensä koko takin pituudelta selkäsaumaan "näkymättömän tikin". Tämän tarkoitus on kiinnittää vuori- ja päällikangas toisiinsa myös selästä, jolloin takki myös pysyy paremmin suorassa eikä vuorikangas ala vahingossa roikkua päällikankaan alta.

Ja tadaa! Sitten takki onkin valmis!  :)
Normaalitilanteessa kaulusta pidetään käännettynä, mutta kovilla paukkupakkasilla sen voi vetää herkkien korvien suojaksi allaolevan kuvan tyyliin.

Koira arvostaa.

Häntähalkio in action :)

Loppuun vielä disclaimerina, että minä en ole ammattiompelija, en siis ole saanut tähän mitään koulutusta, joten menetelmäni ja tapani eivät välttämättä ole ollenkaan oikeaoppiset. :)
Tapoja tehdä takki on varmasti yhtä monta kuin on tekijääkin, mutta tässä kuvailtuna se tapa, jolla itse tykkään takkeja tehdä. :)
Toivottavasti tästä oli jollekulle jonkinlaista apua tai että joku sai tästä uusia ideoita tai vaikkapa ompeluinspiksen!