torstai 31. toukokuuta 2012

Uudet pannat

Aapolla ja Iivarilla ei ole vielä tätä päivää ennen ollut ollenkaan omia nahkapantoja vaan he ovat joutuneet ulkoilemaan vanhoissa perintöpannoissa. Kauheeta!
Siispä oli aika korjata vääryys ja tilata heillekin ikiomat pannat.

Vanha luokkakaverini Linda (Helmi-koiratarvikkeet) tekee upeita mittatilauspantoja, joten pari viikkoa sitten laitoin tilauksen vetämään.

Pannat saa tosiaan oman koiran mittojen mukaan tehtynä ja värit, koristukset ja muut saa myös itse päättää. Halusin pojille tyylikkäät käyttöpannat, joissa olisi ripaus blingiä, muttei kuitenkaan liian prameat arkikäyttöön.
Niistä tuli kuitenkin niin upeat, että näitä täytyy varjella hyvin! Rapakeleillä ulkoilemme kyllä jossain ihan muissa pannoissa.
Aapon pantaan otin pikkuisen kasvuvaraa kun se tuosta kuitenkin vielä vahvistuu ja rotevoituu.
Tykkään enemmän puolikuristavista kuin solkipannoista siksi, että a) ne on nopea vain sujauttaa koiran pään yli (ja kiristää stoppari) ja b) nuo luikerokaulat eivät pääse pujahtamaan niistä irti.

Pidemmittä puheitta, tässä Lindan pojille loihtimat pannat:

Iivarin pannassa (kuva on vähän huono) on vuorena ja strasseissa tietysti keltaista - väri joka sopii minusta ihan parhaiten mustalle koiralle :-)

Aapon panta on vähän hempeämpi. Mintunvihreä vuori ja strassit sopivat ihanasti pikkupojalle :-)


Kiitos Linda ihan tuhannesti upeista pannoista! En voisi olla tyytyväisempi! :-)

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Koiranäyttelyssä turistina

Viikonloppuna poikkesimme Aapon kanssa Tuomarinkartanolla järjestetyssä ryhmänäyttelyssä, ihan turisteina vaan.
Sattuipa muuten niinkin hauska juttu, että eräs tuomari erehtyi luulemaan Aapoa sloughiksi! :-D
Onhan Aapo vielä pikkuisen pitkärunkoinen, mutta hei kamoon! Tuo väritys ja kaikki.. :-D

Meri Nyman otti nämä allaolevat upeat kuvat Aaposta.
Kiitos tuhannesti mahtavista kuvista! :-)

 © Meri Nyman

 © Meri Nyman

© Meri Nyman


Näyttelyn jälkeen poikkesimme vielä pikaisesti sloughien ja parin afgaanin kanssa läheiseen koirapuistoon. Aapon mielestä mukana menossa oli nyt ehkä vähän liian monta koiraa, mutta kivoja ne kaikki silti olivat ja ihan vähän uskalsi Aapokin leikkiä isossa porukassa :-)

Lennokas askellus

:)

Aapo sai taas uuden bestiksen! (Aapolla alkaa muuten olla jo aika monta bestistä..)
Åke-afgaani oli ihan samalla aaltopituudella Aapon kanssa, eihän niillä ollut ikäeroakaan kuin kuukauden verran Åken hyväksi.

Mainio kaksikko! :-D

Pojat

Aapon ja Soun takaa-ajoleikit


Kiitos kaikille puistoiluseurasta!  :-)
Pari kuvaa lisää löytyy täältä.

Pitkäkoskella

Pitkäkosken koirapuistot ovat vinttikoirillekin sopivia ulkoilupaikkoja, tilaa kun riittää yllin kyllin jopa pienemmille koirille tarkoitetussa puistossa.
Me suuntasimme sinne tänään päiväsaikaan Heron ja Aapon kanssa, Yosal ja Iivari saivat jäädä kotiin lepäämään eilisten ratatreenien takia.
Onneksi pienten koirien puisto sattui olemaan tyhjillään, sinne siis!

Iloinen Hero hymyilee :-)

Laiduntajat

Hero oli aina välillä kuulevinaan puiston portilta ääniä, ja nekös piti käydä oitis tarkistamassa. Tässä juuri vauhtiin lähdössä!

Hetken malttaa istua



Hero kysyy, että "mitä ne 'kulmaukset' oikein tarkoittaa?" :-D

Aapon intohimo ovat kepit. Isot kepit ovat parhaita...

... mutta pienemmätkin käy! ;-)

Häntäoperaatio kokonaisuudessaan + kauden ekat treenit

Nyt Iivarin häntä on parantunut kokonaan, vain karvat ovat enää kasvamatta.

Tosiaan, ensimmäisen kerran Iivarin hännästä amputoitiin reilut viisi senttiä maanantaina 7.5.
Virittelimme tikkien suojaksi kaikenmaailman muovipullosysteemejä, mutta mikään ei tuntunut pysyvän hännässä Iivarin ravistellessa itseään. Hoitona meillä oli muuten vain haavan puhtaana ja kuivana pitämistä. Eli puhdistelimme haavaa fysiologisella suolaliuoksella eikä sen kummempaa. Haava oli muutaman ensimmäisen päivän ajan välillä tihkuva ja selkeästi kipeä. Se punoitti hieman ja lopulta muuttui päästään mustaksi eli kuolioitui. Kuolioituminen tapahtui yllättävän nopeasti! Muut koirat, eikä Iivarikaan vaikuttanut olevan silti hännästään kiinnostunut ja häntä ei haissut ollenkaan pahalle. Mutta näin kurjasti kuitenkin pääsi käymään :-(

Kuolioitunut hännänpää :-(

Siispä maanantaina 14.5., tasan viikko ensimmäisestä amputaatiosta, Iivarin hännästä napsastiin toiset viitisen senttiä pois.
Tällä kertaa haava oli jo siteiden poistamisen jälkeen paljon siistimpi eikä tihkunut ollenkaan. Myös Iivarin olo vaikutti olevan parempi eikä häntä vaivannut sitä mitenkään.

Haava 16.5. siteiden poistamisen jälkeen.

Tällä kertaa hoidimme haavaa vähän eri tavalla. Emme lätränneet millään puhdistusaineilla vaan ainoastaan vedellä. Suihkuttelimme haavaa kolmisen kertaa päivässä aina viiden minuutin ajan lämpimällä vedellä. Sen jälkeen kuivasimme haavan varovasti pyyhkeellä painellen ja annoimme hännän olla sellaisenaan. Emme siis laittaneet siihen mitään suojaviritelmiä tai muutakaan.
Välillä varsinkin hännän alapuoli, jossa iho oli "kireämmällä" punoitti pikkuisen, mutta suihkuttelu vaikutti auttavan tähän.

Tikit poistettiin perjantaina 25.5. ja haava olikin parantunut ihan täysin!

Tikkien poiston jälkeen, hyvältä näyttää!! :-)

Ja nyt häntä näyttää tältä! Karvojen takaisinkasvua vielä odotellaan :-)


Radalle uskaltauduimme jo eilen, koska häntä oli todellakin parantunut nyt täysin ja kunnolla. Tarkoituksena oli lähinnä katsoa Iivarin tämänhetkinen vauhti ja että vaikuttaisiko töpöhäntäisyys radalla juoksemiseen jollain tavalla.
Iivarin menohalut olivat ennallaan ja se pääsikin juoksemaan 280m ihan yksikseen.
Lähtö Iivarilla oli totuttuun tapaan huonohko, mutta vauhti löytyi kuitenkin nopeasti.
Kaarteet se tuli aivan entiseen tapaansa, ei siis ajautunut kovinkaan ulos.
En ole ihan varma oliko Tuomarinkartanolla eilisissä avajaisjuoksuissa sähköinen ajanotto vai käsikellotus, mutta jokatapauksessa kuuluttaja kertoi Iivarin ajan olleen 18,4!!!
Iivarin ennätyshän on viime kesältä tuolta matkalta 18,62 eli aikamoista vauhtia poika pisteli menemään! Täytyy olla ihan hurjan tyytyväinen suoritukseen, en ikipäivänä olisi osannut odottaa moista suoritusta. Töpöhäntä ei siis vaikuttanut ainakaan huonontavasti juoksusuoritukseen, ehkä jopa päinvastoin! :-D
Jippii, pääsemme siis sittenkin starttaamaan vielä kisoissa tällä kaudella! :-)


Yosal pääsi myös avajaisjuoksuihin koikkelehtimaan Safir-sloughin kaverina 480 metrillä.
Kopista Yosal lähti noin sekunnin Safirin jälkeen, joten matka sujuikin neitokaisen perävaloja vilkuillen (ei sillä etteikö se jokatapauksessa olisi mennyt niin) :-D
Näkeehän vauhdin silti muutenkin esimerkiksi allaolevalta videolta - Safir juoksee hienolla tekniikalla matalana kun Yosal pitää päätänsä vähän korkeammalla. Ja varmasti Safirin muhkeilla reisilihaksilla ja pidemmällä kropalla on myös osansa kovemmassa vauhdissa ;-)
Aikaa emme tähän lähtöön saaneet, mutta pääasia että Yosalkin jatkoi maaliin asti. Takasuoralla ja kolmoskaarteessa jopa näytti ihan siltä, että Yosal olisi vähän saavuttanut Safiria! Hieno poika :-)
Täytyy mennä ensi viikolla juoksuttamaan Yosalia ihan yksikseen niin nähdään mitä sitten käy, vai käykö mitään :-D



Kaikenkaikkiaan oli siis erittäin onnistuneet kauden avajaisjuoksut ja kotimatkalla (sillä hurjalla neljällä kilometrillä) autossa oli kovin tyytyväistä sakkia! Välillä elämä näköjään hymyilee :-)

maanantai 21. toukokuuta 2012

Aapo sosialiseeraa

Aapo on onnistunut säilyttämään sosiaalisen ja kaikkia koiria rakastavan luonteensa, joten sen kanssa on helppo lähteä esimerkiksi koirapuistoon tai kaverikoiria tapaamaan.

Menneenä lauantaina poikkesimme Emmin ja tyttöjen (+ Kössi-hoitolaisen) kanssa Uutelassa puistoilemassa ja kävelemässä.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja koirille tuli ihan kunnolla kuuma kun juoksivat niin hulluna.
Mutta olihan niillä hurjan kivaakin taas! Ja emännätkin saivat sopivasti kuulumiset päivitettyä melkein parin tunnin ulkoilun aikana :)

Team Ruskeat vauhdissa, Aapokin tahtoisi olla whippet!

Aapon mielestä kivointa on olla jahdattavana (kunhan jahtaajat eivät ole liian isoja)!

Kovassa vauhdissa voi joskus käydä näin!

Lurps :-)


Sunnuntaina teimme treffit Sarin ja Oscarin kanssa tuohon lähipellolle. Oscar, n. 16 viikon ikäinen borzoipoika, on yksi Aapon parhaista kavereista :-)
Aapon ja Oscarin ulkoilut sujuivat juoksennellessa ja hammaskalustoa vertaillessa.

Aapo ja Oscar ovat nyt aika samankokoisiakin, juuri hyvät leikkikaverit siis! :-)





Oscar tekee yllätyshyökkäyksen pahaa-aavistamattoman Aapon kimppuun..

Hahaa!

Namitauko. Iivari a.k.a. Pekka Töpöhäntä oli myös mukana :-)

Aapo juoksi niin että kieli meinasi pudota!

Aapon kaunis hymy :)

Tyypit oli kyllä aika hyvin samalla aaltopituudella :-D

"Jee, purraan toistemme suita! Jee!"

"Mun suu on paljon isompi ku sun suu!"

Aapoa ei naurata yhtään, Oscaria sitäkin enemmän :-D

Viisaat koirat.



Ja sit taas Aapo juoksi vähän lisää

Lopulta tuli aika köpötellä kotiin päin :-)

Aapo kiittää Oscaria erittäin sopivanlaisesta seurasta ja toivoo pikaista jälleennäkemistä!

Treffeillä Aidan ja Bean kanssa

Porissa vieraillessamme yritämme nähdä myös sikäläisiä koirakavereita. Azawakhneitoset Aida ja Bea asustelevat Raumalla, suhteellisen lähellä Poria, joten järjestimme treffit Viasveden hiekkakuopille.

Olipa tällä azawakhnelikolla kivaa! Aapo oli aivan onnessaan kahdesta uudesta tyttökaverista, ja Yosal tietysti taas rakasti tyttöjä, varsinkin Beaa melkein hermostumiseen asti.. :-D

Aapon ja Bean takaa-ajoleikit

Aidalla ja Aapolla oli kuitenkin ihan omat jutut!



Yosal vetää letkaa..

Aida ja Aapo jaksoivat juosta ja rellestää





Aapo aina niin fiksun näköisenä :-D

Tyttöjen juttuja :-)

Pöljät kaverukset :-D

PLÄTS!

Loppuun vielä iPhonella kuvattu videoklippi. Menoa ja meininkiä tosiaan riitti! :-D



Kiitos Outi ja tytöt seurasta ja kun viitsitte tulla Viasvedelle asti meitä treffaamaan! Koirilla oli huisin kivaa, tavataan taas pian uudestaan :-)