torstai 14. kesäkuuta 2012

Aapo ahkerana

Aapolla on ollut viimeaikoina ihan hirveesti tekemistä! Siis niin rankkaa kun kaikki päivät joutuu viettämään remonttihommissa ja tehden vaikka mitä uudistuksia sisustukseen. Ihan tosi uuvuttavaa, sanoo Aapo.

Mikä siinä onkin, että kuin taikaiskusta Aapon saavuttaessa seitsemän kuukauden maagisen rajapyykin, alkoi paikkojen lähempi tutkiminen (lue: päreiksi repiminen) kiinnostaa?

Hero ei ole oikein koskaan tehnyt pahoja tuhoja, pentuna saattoi nakertaa jotain kyniä ja vähän maistella kenkää. Iivari ei ole KOSKAAN tuhonnut yhtään mitään.
Yosal sen sijaan aloitti tuhoamisen myös noin seitsemän kuukauden ikäisenä ja sitä jatkui muutama kuukausi, melkein vuotiaaksi asti. Näyttäisi olevan siis rotusidonnaista tämä tuhoamisvimma :-D
Yosalin tuhoamissaldona on yksi sohva ja yksi petari. Aapo on hyvää vauhtia päihittämässä Yosalin aikaansaannoksia kun viikossa on jo yksi petari pistetty kappaleiksi. Viisi (5) koiranpetiä on nyljetty ja paloiteltu. Kaksi iPhonen laturijohtoa on silputtu noin 2cm pituisiksi pätkiksi. Yksi 'Koiran lihashuolto' -kirja on riisuttu kansistaan. Ja yhden yöpöydän lampun johto on myös pilkottu. Mukaan en edes lakse kaikkia tuhottuja leluja, varastettuja wc-paperirullia ja muita perusjuttuja. 

Viimepäivinä olen saanut melkein päivittäin töihin kuvaviestin aina siinä 16:30-17 aikaan eli kun Tuomas on kotiutunut töistään. Noh nykyään aina kun kännykkäni ilmoittaa viestistä tuohon kellonaikaan rupean arvailemaan, että mitäköhän tällä kertaa on keksitty? ;-)

Alla (kännykkälaatuisten) kuvien kokoelma viimeisen reilun viikon ajalta. Oikein tehokas pentukuumeen nujerruskeino on katsella näitä kuvia! ;-D

 Petauspatja oli eliminoitava.

 Petauspatjaa oli eliminoitava vähän lisää.

 Kuvan koira (Yosal) ei liity tapaukseen.

 Petauspatjaa oli eliminoitava myös toisesta kohdasta.

 "MOI ISKÄ! Kauheen kiva ku tulit kotiin! Kato miten ahkera oon NYT ollut! Ja vähänks oli kivaaa!"

 Sama kuva ilman koiria.

Tästä oikeastaan kaikki alkoi, eli tuon viimeisen koirapedin suolestamisesta!

Onneksi HUOMENNA muutamme uuteen asuntoon, jossa koirille on ihan ikioma huone eikä niitä tarvitse enää jättää makuuhuoneeseen yksinoloajoiksi, tuo sänky kun selvästi houkuttelee Aapoa ihan liikaa :-D

Katsotaan montako kuukautta Aapo jaksaa jatkaa askartelujaan ennen kuin aikuistuu ;-)

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Silmäongelmia

En muista kirjoittelinko blogin puolelle viime syksynä kun Yosalin silmissä alkoi näkyä ihmeellistä samentumaa.
Silloin käytin koiran eläinlääkärillä ihan tavallisessa tutkimuksessa, ja samentumat (oikeassa silmässä pahemmat) diagnosoitiin kolesterolikertymiksi, jotka aiheutuvat tilapäisestä sarveiskalvon aineenvaihdunnan häiriöstä. Tämän piti olla siis koiralle lähes harmiton vaiva, ja esiintyminen lähinnä periaatteella : random.
Virallista silmäpeilausta Yosalille ei kuitenkaan tehty.
Heinäkuun alkuun olen varannut joukkosilmäpeilauksen Apexiin Sari Jalomäelle, ja tarkoitus oli viedä myös Yosal sinne tutkittavaksi.
Muutamana viime päivänä Yosal on kuitenkin siristellyt oikeaa silmäänsä paljon ja pari päivää sitten silmään alkoi muodostua punaista "kertymää".
En voinut odottaa heinäkuun puolelle vaan varasin samantien ajan silmäpeilaukseen.

Siispä aikaisin tänään aamulla hurautin Apexille, jossa Sari Jalomäki tutki Yosalin silmät.
Tulos oli aika musertava - Yosalilla todettiin krooninen pinnallinen keratiitti (sarveiskalvon tulehdus).
Tässä vaivassa sarveiskalvoon tulee pieniä pistemäisiä "haavaumia" ja siihen alkaa muodostua verisuonia (joita normaalisti sarveiskalvossa ei ole). UV-säteet laukaisevat taudin ja pahentavat oireita. Taustalla lienevät kuitenkin perinnölliset syyt, joskin taudin periytymistapaa ei tunneta.
Hoitamattomana vaiva voi johtaa koiran sokeutumiseen. Tauti vaatii lähes aina eliniän mittaista lääkitystä (esim. silmätipat).

 Oikeassa silmässä vaiva on pahempi.

 Vasemmassa silmässä ei ole (kuvassa) nähtävissä muutoksia, mutta siinäkin on samentumia.

Raukka kultapieni

Yosal sai nyt alkuun rajun kuurin silmätippoja, ja parin viikon päästä kontrollikäynnillä määritellään ylläpitoannos, jolla olisi sitten tarkoitus olla koko koiran loppuikä.
Sairaus ei ole siis parannettavissa, mutta oireita voidaan hillitä lääkityksellä.

Huvittavaa sinänsä, että koiranettiin tämä tutkimustulos tulee näkymään terveenä, sillä vaiva ei ole tälle rodulle tyypillinen. Ongelma vain on se, että eihän näitä ole tutkittu ollenkaan, joten mikä sitten olisikaan se tyypillinen vaiva? :-)

Kaikenkaikkiaan olo on kuitenkin diagnoosin myötä kovin haikea. Ihan ensiksi sen takia, että ainakin tällä hetkellä vaiva aiheuttaa jonkinasteista kipua ja epämukavaa oloa koiralle. Toiseksi ihan sen takia, että nyt Yosalin harrastusura on lopullisesti ohi, sillä silmätipoista aiheutuu dopingkarenssi. No mutta, tää on elämää. Onneksi koira ei näyttelyitä kaipaa ja juoksuharrastustakin voimme jatkaa treenailujen merkeissä - eihän koira edes ymmärrä eroa kisoihin. :)