maanantai 29. lokakuuta 2012

DIY : Yksi tapa tehdä koiralle takki

Minulta kysytään usein, että miten oikein teen koirilleni takkeja ja saisiko niihin kaavoja. Olin tosi reipas ja kuvailin alusta loppuun yhden takin tekovaiheet. Var så goda!

En siis käytä ollenkaan kaavoja takkien tekemiseen vaan mallailen aina jokaisen takin erikseen koiran päälle sopivaksi tai käytän vanhaa takkia mallina. Tosin sitten kun onnistun kehittämään omaan makuuni täydellisen takkimallin, niin siitä voisi ehkä tehdä jopa kaavan! Mutta sitä päivää tuskin nähdään.. :D Eli käytännössä siis kaikki tekemäni takit ovat keskenään hitusen erilaisia.

Minulla ei ole saumuria, vaan käytössäni on ihan tavallinen ompelukone. Saumurilla varmasti tämäkin takki valmistuisi nopeammin ja kenties siistimmin.

Ensiksi leikkaan kaksinkerroin olevasta collegekankaasta takin vuoren. Tykkään käyttää puuvillacollegea vuorimateriaalina, sillä se ei sähköisty ja on näin koiralle mukavampi kuin fleece.

Tässä kuvassa olen siis leikannut takin vuoren ja ommellut kappaleet kiinni toisiinsa selkäsaumasta ja etusaumasta.
HUOM! Ennen ylläolevaa vaihetta se "ammattimaisempi toimenpide" olisi ommella leikatut reunat siksakilla ympäri kankaan purkautumisen estämiseksi, mutta itse olen moiseen liian kärsimätön. Ilman reunojen siksakkaustakin takit ovat (ainakin meillä) kestäneet hyvin käyttöä jo useita vuosia, vaikka niitä on pestykin melko ahkeraan.

Seuraavaksi leikkaan vuorikappaletta avuksi käyttäen päälikankaasta samanlaiset kaksi palaa ja ompelen ne samalla tavoin yhteen selästä ja eturinnasta.

Leikkaan päälikankaan palat seuraamalla vuorikankaan ääriviivoja.

Seuraavaksi ompelen vuorikankaan ja päälikankaan yhteen. Teen tämän niin, että asetan palaset päällekäin niin, että OIKEAT puolet ovat vastakkain ja nurja puoli jää "ulospäin".
Jos haluat ommella päällikankaaseen heijastimia, kannattaa se tehdä ENNEN kuin ompelet palat yhteen. Toki heijastimet voi ommella vasta sittenkin kun takki on jo kokonaan muuten valmis, mutta tällöin vuorikankaaseen tulee heijastinten ompelusta tikit, jotka eivät välttämättä ole esteettisiä.
Tähän takkiin en ommellut heijastimia. Yleensä jos ompelen heijastimet unohdan ommella ne tässä vaiheessa ja ompelen ne vasta ihan lopussa. Minulle kun ei ole niin tarkkaa miltä se takki "sisäpuolelta" näyttää. ;)

Kankaat kannattaa kiinnittää toisiinsa neuloilla, jotta ompelu sujuu helpommin. Neulat kannattaa laittaa ompelusuuntaa vastaan kohtisuoraan, jolloin voit ommella niiden yli eikä neuloja tarvitse nyppiä pois vasta kuin lopussa.


Riippuu koirasta, että haluaako / tarvitseeko takkiin häntähalkion. Koira, jolle tämä takki tulee, kantaa häntäänsä ajoittain ylhäällä, joten päätin tehdä takkiin häntähalkion.


Tässä olen juuri tulossa häntähalkion kohdalle.

Kun palat on ommeltu reunoja pitkin toisiinsa kiinni, voi takin kääntää oikeinpäin kaula-aukon kautta.

Nyt kuitenkin takin reunat ovat epäsiistit ja lörpöttävät, joten tykkään ommella reunaan vielä tikkauksen, joka "sulkee" takin reunan ja jämäköittää sitä vähän.

Kas tähän tyyliin.

Nyt reuna on paljon siistimpi.


Nyt "vartalokappale" on tässä vaiheessa valmis ja seuraavaksi teen yleensä mahakappaleen. Leikkaan ensin vuorikankaasta kaksi samanlaista kappaletta mahakappaletta varten ja sen jälkeen ompelen ala- / keskisauman yhteen.

Mahakappaleen puolikas.

Mahakappaleen puoliskot keskeltä yhteen ommeltuina.

Seuraavaksi teen saman toimenpiteen päällikankaan kanssa. Kun päällikankaasta on saatu samanmuotoinen mahakappale kuin vuorikankaasta, yhdistetään ne samaan tyyliin kuin aiemmin yhdistettiin vartalokappaleen päälli- ja vuorikangas. Asetan kappaleet siis päällekkäin, oikeat puolet vastakkain ja nurjat puolet ulospäin. Reunat ommellaan kiinni, mutta kannattaa muistaa jättää pieni osa saumaa auki, jotta mahakappaleen saa käännettyä oikein päin.

Mahakappaleen palat ommellaan yhteen kuten vartalokappaleenkin palat aikaisemmin.

Reunoihin ompelen taas tikkauksen, samalla tavalla kuin vartalokappaleeseenkin.

Mahakappale lähestulkoon valmiina.

Sitten ompelen mahakappaleen kiinni vartalokappaleeseen. Ompelen sen vain vuorikankaaseen kiinni, jotta päällikankaaseen ei tule tikkausjälkiä. Ennen mahakappaleen kiinnittämistä yleensä testaan koiran päällä, että mihin kohtaan mahakappale olisi hyvä ommella, jotta se ei jää liian eteen kiristämään tai mene liian taakse lörpöttämään. Mahakappaleen ja vartalokappaleen kiinnityskohtaan voi myös ommella kuminauhan, joka tuo joustoa mahakappaleeseen ja on ehkä mukavampi koiralle sen liikkuessa? Tähän takkiin en kuitenkaan ommellut kuminauhaa vaan ompelin mahakappaleen suoraan vartalokappaleeseen kiinni.

Mahakappale ommeltuna kiinni takin etuosan sisäpuolelle, ainoastaan vuorikankaaseen kiinni.

Nyt takki näyttää tältä

Sitten on vuorossa kaulus. Leikkaan sekä vuori- että päällikankaasta kaksi suorakaiteen muotoista palaa ja ompelen kummastakin erilliset "tuubit" ompelemalla sivusauman kiinni (kuvassa molemmissa oikeanpuoleiset saumat).

Kannattaa mitata, että ompelemasi tuubin ympärysmitta on ainakin suunnilleen sama kuin takin kaula-aukon mitta.

Tässä vaiheessa voi myös tarkistaa onko kauluksen kireys halutunlainen ja tarvittaessa sitä voi pienentää tai tehdä kokonaan uuden. Minun makuuni kaulus on hyvä, joten en tehnyt siihen muutoksia.

Sitten seuraa vaihe, joka vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä eli kauluksen ompelu kiinni takkiin (menee helposti nurinperin jos ei ole skarppina).
Nyrkkisääntönä pidettäköön taas sitä, että oikeat puolet vastakkain niin kauluskin menee oikein päin.

Oikeinpäin oleva kaulus pujotetaan nurinperin olevan takin kaula-aukosta sisään ja liitetään neuloilla reunasta kaula-aukkoon. Näin siis oikeat puolet menevät vastakkain ja ulospäin jää taas vain nurjaa puolta.

Kaulus pujotettu takin sisään ja neuloilla kiinnittäminen vaiheessa.

Sitten vain ommellaan neulojen yli "ympyrä", jolloin kaulus kiinnittyy nätisti takkiin.
Sama toistetaan päällikankaan kanssa, jolloin sinulla pitäisi olla alla olevassa kuvassa näkyvän tyylinen viritelmä.


Sitten vain käännetään takki oikeinpäin kaula-aukon kautta.
Seuraa ehkä koko työn ärsyttävin vaihe eli kauluksen pään kääntäminen ja siistin sauman ompelu.

Kannattaa ehdottomasti käyttää neuloja apuna tässä vaiheessa. Itse käänsin noin sentin verran kumpaakin kangasta sisäänpäin.

Neulat laitettu ja kauluksen pää valmiina viimeisteltäväksi. Ompelen siis vain suoran tikin kauluksen reunaan.

Nyt takki näyttää tältä, jotain aika olennaista vielä puuttuu :)

Ompelen mahakappaleeseen kiinnitysmekanismin. Itse suosin tarranauhakiinnitystä, mutta myös pistolukkosysteemi on ihan hyvä. Tässäkin vaiheessa sovitan takkia koiran päälle ja mallailen / mittailen miten pitkät pätkät tarranauhaa tarvitsen, jotta takin saa kiinnitettyä vyötärön ympärille sopivaksi.

Tarranauhat ommeltuina. 

Sitten takki olisikin jo periaatteessa käyttövalmis, mutta tykkään ommella takkiin vielä jalkalenkit. Jalkalenkit auttavat pitämään takin ojossa kovemmassakin menossa, mutta niitä käyttämällä uroskoira jalkaansa nostaessaan tulee samalla nostaneeksi myös takin helmaa, jolloin pissit eivät ihan niin suurella todennäköisyydellä osu takin helmaan. Tosin pissatahroilta on silti aika mahdotonta välttyä ihan täysin, mutta olen kokenut jalkalenkit ihan hyväksi lievityskeinoksi tähän probleemaan.

Jalkalenkit teen yleensä samasta kankaasta kuin mitä vuorikangas on. Ompelen kaksi "pötkylää", jotka sitten kiinnitän takin takahelmoihin.

Jalkalenkit kiinnitettyinä.

Lopuksi ompelen vielä yleensä koko takin pituudelta selkäsaumaan "näkymättömän tikin". Tämän tarkoitus on kiinnittää vuori- ja päällikangas toisiinsa myös selästä, jolloin takki myös pysyy paremmin suorassa eikä vuorikangas ala vahingossa roikkua päällikankaan alta.

Ja tadaa! Sitten takki onkin valmis!  :)
Normaalitilanteessa kaulusta pidetään käännettynä, mutta kovilla paukkupakkasilla sen voi vetää herkkien korvien suojaksi allaolevan kuvan tyyliin.

Koira arvostaa.

Häntähalkio in action :)

Loppuun vielä disclaimerina, että minä en ole ammattiompelija, en siis ole saanut tähän mitään koulutusta, joten menetelmäni ja tapani eivät välttämättä ole ollenkaan oikeaoppiset. :)
Tapoja tehdä takki on varmasti yhtä monta kuin on tekijääkin, mutta tässä kuvailtuna se tapa, jolla itse tykkään takkeja tehdä. :)
Toivottavasti tästä oli jollekulle jonkinlaista apua tai että joku sai tästä uusia ideoita tai vaikkapa ompeluinspiksen!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sipoossa

Ai mikä ihana sunnuntai!

Oltiin sovittu Susannan kanssa metsälenkki Sipooseen puolenpäivän aikoihin ja onneksi sää suosi meitä. Nyt oli toden teolla rentouttava lenkki vaikka metsässä rämpiessä sykkeet kohosivat aika tehokkaasti! :D Kotiin päästyämme minä nukuin jotain kolme tuntia ja koirat loppupäivän. Oho!

Whippetit wauhdissa :)

"Mikäs tuolla rasahti?!"


Aapo ja lennokkaat korvansa

Ihana auringonpaiste!



Aapo tekemässä ilmeisesti jonkin sortin "yllätys"hyökkäyksen..

Kyllä metsässä vaan on kaunista :)

Koko jengi posettaa lenkin päätteeksi :) Kiiiiitos seurasta S!

Yleistä löpinää

Olemme asuneet nyt tässä Vantaan Veromäessä kesäkuusta asti ja täytyy sanoa, että tykätty ollaan! Paluuta kerrostaloasumiseen ei toivottavasti tarvitse enää kokea. :) Vaikka nykyisen asuintalomme vieressä ei peltoa olekaan (no ei ollut kyllä vanhassakaan), löytyy kivoja juoksutuspaikkoja silti ihan kävelymatkan päästä. Voi lähteä joko Kartanonkosken pelloille, johon kävelee noin vartin. Tai sitten voi lähteä "Tuuskin" tuolle puolen eli Siltamäen ja Helsingin pitäjän kirkonkylän pelloille, jossa me käydäänkin useimmiten. Tai sitten jos itse on oikein energisellä tuulella niin voi kävellä Haltialaan asti, josta vasta kunnon pellot löytyykin. Siitä tulee kuitenkin melkein kahden tunnin reissu, joten näitä harrastetaan lähinnä viikonloppuisin.
Nyt viikolla kävelemme päivittäin yleensä noin tunnin lenkin, jonka varrella on pelto tai koirapuisto. Joka päivä eivät koirat tietenkään saa spurttailla vapaina, lepo on ehdottoman tärkeää. Mutta muutaman kerran viikossa päästän osan laumasta juoksentelemaan. Hero pääsee aina jos poiketaan (tyhjään) puistoon. Iivari on poikkeus ja se saa olla joka ikisellä lenkillä irti. Mutta se ei juokse kuin seurassa joten on yhtä tyhjän kanssa pitää sillä remmiä jos se yhtähyvin voi käppäillä mukanamme myös ilman.. :)

 Jengi valmiina reippailemaan eräänä päivänä

Tässä ollaan pelto-osuudella :) 

Yosal pysähtyi poseeraamaan ja esittelee samalla uutta fleecepaitaansa (à la Minä). Toimii mukavana lämmikkeenä viilenneillä keleillä ja talven paukkupakkasilla lämmittää aluspaitana takin alla :) 

Yleensä lenkin jälkeen porukka on hyvin rauhallista ja nukkuu tyytyväisinä. Mutta aina näin ei ole, ei varsinkaan kun on Aaposta kyse..
Alla kehnolaatuinen iPhonevideo erään päivän villihepulihetkestä. Urpoa menoa.



Harrastusrintamalla on nyt hiljaiseloa.
Alunperin oli suunnitelmissa ilmoittaa Aapo messareihin JA Sthlm hundmässaan (eli Ruotsin voittajaan), mutta minäpäs menin ja peruin kaiken.
Aloin pohdiskella Aapon kehäkäytöstä ja sitä miltä koirasta tuntuu olla näyttelyissä. No, varsinkaan Aaposta se ei ole tähän mennessä tuntunut kovinkaan kivalta ja olen joutunut pakottamaan sen pysymään aloillaan tuomarin kopelointia varten. Ja Aapo kun ei vain tyydy kohtaloonsa (kuten Yosal) vaan yrittää kaikin voimin rimpuilla pois tilanteesta.
Olen ehdollistanut Aapon naksuttimeen ja nyt ilmoittauduinkin sen kanssa Tmi. Masseterin järjestämälle käsittely- ja tervehtimiskurssille, joka alkaa ylihuomenna! Odotan kurssia innolla ja toivon, että saisin opetettua Aapon sietämään tuomarin käsittelyä positiivisen vahvistamisen keinoin.
Siispä näyttelyt saavat nyt odottaa niin kauan, että onnistun missiossani. Se voi olla vasta ensi kesänä, kahden vuoden päästä tai ei koskaan. Missään tapauksessa en enää halua lähteä pakottamismeiningillä Aapon kanssa kehään, siitä ei nauti kukaan. Ihan harmittaa, etten tullut ajatelleeksi tätä jo aiemmin!

Hero viettelee viimeisiä viikkojaan kassillisena miehenä. Nyt on enää kyse omistajan aikaansaamisesta, kunhan jaksan niin otan luurin käteen ja varaan ajan operaatioon.
Tuntuu, että nyt kun päätös kastroinnista on tehty, on Heron hormonitasot menneet ihan katosta läpi. Nyt se repii tyynyistä kulmat ja näkee märkiä unia. Vierailijoita yritetään astua ja sitä rataa. Nyt alkaa riittää, onneksi Hero ei tarvitse pallejaan yhtikäs mihinkään :)




Kavereita yökylässä

Pojilla on viime aikoina ollut pariin otteeseen oikein mukavaa seuraa täällä meillä - ystäväni Emmin whippetit Nanna ja Moa ovat tänä syksynä meillä aina välillä yökylä- ja päivähoidossa Emmin päivystysten ajan.

Pojat tykkäävät Nannasta ja Moasta ihan hurjasti, ja aika hyvin ovat tytötkin vaikuttaneet meillä viihtyvän! :)

Hero on hurjan kiinnostunut tytöistä ja tahtoisi haistella niiden peräpäätä koko ajan. Onneksi se uskoo hyvin kun pyydän sitä jättämään arvon neidit rauhaan. Ei ole kiva kokoajan ahdistella. Ja ovat tytöt onneksi itsekin tarkkoja!

Yosal on myös kovin kiinnostunut vierailijoista ja haluaisikin seurata näitä ihan joka paikkaan ja haistella aina tilaisuuden tullen. Mutta se myös antaa tytöille tilaa jos he niin tahtovat (tai jos minä sanon). Hyvin ystävällisesti kuitenkin Yosalkin suhtautuu tyttöihin.

Iivari on päässyt tapaamaan tyttöjä hyvin säännöllisen epäsäännöllisesti koko elämänsä ajan, joten sille tytöt eivät ole enää niin ihmeellinen juttu. Iivari ignoraakin vierailijat lähes kokonaaan. Toki tervetulohaistelut ja hännänvispaukset on suoritettava aina.

Aapon reaktio tyttöjen vierailusta on lähinnä "Oujee, mahtavaa kivaa jeejee (tyttö)kavereita!!!!1 Moa tuu leikkii, leikitään hei nyt jooko, voidaanko leikkii pliis? Puren sua naamaan, eikö oo kiva leikki!?"
Eli se sekoaa ihan täysin. Välillä sitä täytyy ihan rauhoitella ja toppuutella kun hölmö ei ymmärrä ettei kaikilla ole ihan vastaavaa energialatausta saatika halua leikkiä 25/7.

Tytöt taas ottavat asuntomme (ja varsinkin sohvan!) haltuun coolisti ja ovat kuin osa sisustusta. Eli hyvin huomaamattomia ja helppoja hoitolaisia siis! :D 
Lenkilläkin käyn kaikkien kuuden kanssa ja se onnistuu jo aika hyvin! On nuo whippetit vaan niin helppoja. :)

 Moa ja Aapo, urpojen urpot!

 Nanna ei moiseen pelleilyyn alennu, hän ottaa iisisti :)

Juniorit jaksaa vaan hölmöillä..

..kunnes väsy iskee ja sitten nukutaan viekukkain :)

Hero on keksinyt omaksi paikakseen portaat. Kai sieltä ylhäältä näkee paremmin, mutta ei tuo kovin mukavalta loikoilupaikalta näytä. Joka päivä Hero silti tyytyväisenä istuskelee tai makailee portaissa. Ihme tyyppi!

 Hero on kingi!

 Mukava nukkumapaikka?

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kolmevuotias

Oho, Iivari täytti tänään kokonaiset kolme vuotta! Aika menee toisaalta ihan liian nopeasti, mutta toisaalta mietiskelin tänään, että niinkö nuori se vasta onkin. Toivottavasti meillä on vielä monenmonta yhteistä vuotta edessämme.



Perinteisen kakunsyöntikuvan myötä toivotamme Fast Pack's A-pentusille eli Ainalle, Titille, Tinolle ja JJ:lle oikein herrrrkullista synttäripäivää! :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Metsässä

Tänään nukuttiin (sunnuntain kunniaksi) piiiiitkään. No, päivä olikin aurinkoinen ja lämmin, joten päätimme lähteä metsälenkille koko lauman kera.
Ajoimme vakiopaikkaamme Sipoonkorpeen, jossa oli tietysti kauniin sunnuntaipäivän ansiosta paljon muitakin autoja.
Käveltiin "se tavallinen lenkki", johon meiltä menee noin tunti.
Iivarikin pääsi mukaan, vaikka sillä oli eilen kisat. Iivari kun ei juuri koskaan revittele omaehtoisesti vapaana ollessaan, joten metsäköpöttely toimisi vain mukavana palauttelulenkkinä eiliselle. Ja eihän se eilen pyrähtänyt radalla kuin sen 280m. Selityksiä. Mutta Iivari oli tänään kuten aina ennenkin ja ravaili vain edellämme, haisteli mättäitä ja kerran-kaksi juoksi parinkymmenen metrin spurtin muiden perässä. Eli sille ihan sopivan kevyt ja leppoisa sunnuntailenkki :)
Muu lauma sitten ottikin metsälenkistä kaiken irti, varsinkin Hero ja Yosal jotka kiersivät omia reittejään. Kaikki olivat onneksi tänäänkin oikein kuuliaisia ja lihapullan voimalla luoksetulot onnistuivat hienosti. Olipa ihana lenkki!

DG DogGearin alusasuhuomiomanttelit, jotka tilasin Kepeä Taival -verkkokaupasta (suosittelen!!) toimivat metsäympäristössä oikein mahtavasti. Koirat näkyivät hyvin oksien lomissa viilettäessään.

Iivaria kiinnosti lähinnä metsän ihmeet :)

Mutta ihan vähän hän innostui juoksemaankin :)

Herolla oli meno päällä!







Yosal - korkeiden paikkojen kingi.

Yosal etenee loikkien!

Aapolle tämä oli ihan outo paikka, vaikka onhan se tuollakin ennen käynyt. Nyt vaan Aapo ei irronnut meistä kauheasti, mutta tokkopa tuo haittaa kun tyyppi sai eilen juoksennella Oscarin kanssa ihan yllin kyllin :)

Lopuksi vielä halusin ottaa koko jengistä yhteiskuvan. Miten se voikin olla niin hankalaa? Ideaalitilanteessahan koirat seisoisivat nätissä rivissä, kokojärjestyksessä, korvat höröllään ja katse kameraan. Helpommin sanottu kuin tehty :D
Ja alkaa siinä jo remminpitelijän hermokin mennä kun kuvaaja ei meinaa mitenkäänpäin olla tyytyväinen koirien asentoon ja latelee ohjeita ohjeiden perään tyyliin "Voitko laittaa Yosalin siihen, laitatko Aapon korvat hyvin, otatko ton remmin pois tosta, nyt Hero on ihan poikittain, tee jotain!" 
Mutta pari ihan kivaa kuvaa sieltä kuitenkin tuli, ja ehkä nämä tämmöiset "vapaamuotoisemmat" ovatkin itse asiassa kivempia kuin rivissäpönötyskuvat! :)

Rapajengi rapaisen metsälenkin jälkeen. Miten nuo jalat näyttävätkin noin puhtailta tuossa.. Pyykkiin pääsi kuitenkin jokaikinen tassu ja aika monta litraa ruskeaa vettä niitä pestessä irtosikin!

Voi noita tyyppejä! On ne kyllä niin rakkaita jokaikinen ❤