maanantai 11. marraskuuta 2013

Aapo-aikuinen yms.

Oma hölmöläisemme, arkemme tapahtumarikkaksi tekijä ja urpojen kuningas eli Aapo täytti 9.11. kaksi vuotta! Jos oltaisiin näyttelykansaa, olisi Aapo nyt kai virallisesti sitten aikuisten luokassa. Eli kai se on nyt aikuinen? :) Aika hölmö ja villi aikuinen, mutta aikuinen.

Asiaan kuuluvasti, päivänsankari sai herkutella kakulla ja lauman muun jäsenet saivat kakun tekemisestä jääneet tähteet.

Tällä kertaa kakkupohjana oli rusinatonta maksalaatikkoa, kuorrutuksena kalkkunaleikkelettä, koristeena juustosta muotoiltu numero 2, ja reunoilla vielä jotain pedigreenamusia. Hyvin maistui! :)

Viikonloppuisin on myös otettava kaikki irti ulkoilusta, kun kerrankin pääsee valoisan aikaan ulos. Tämä vaihe syksyssä on niin inhokkini. Kun tulet iltapäivällä kotiin töistä/koulusta, ei toivoakaan, että ulkona näkisi eteensä enempää kuin remmilenkkeilyyn sopivan määrän. Tulisipa jo lunta, että maisema kirkastuisi vähäsen!

Sunnuntaina jaksoin pitkästä aikaa kantaa kameraakin mukana peltolenkillä. Sää oli koko aamupäivän näyttänyt aika toivottomalta, tuuli ja satoi ihan mahdottomasti. Onneksi puolenpäivän jälkeen vähän selkeni, joten uskalsimme tehdä pikareissun pellolle. Ihan kuivina ei siltikään säilytty, vaan kevyt sade yllätti meidät lenkin loppuvaiheilla. Aapo ei ihan kamalasti arvostanut viileähköä ja kosteahkoa lenkkiä, joten kenties tämä olisi pitänyt olla vain whipusten lenkki. :)

Aapo kurjana, se ei innostunut juoksemaankaan kuin vain yhden spurtin. Ihan mälsää kun on syksy!

Iivari fiilistelee narupalloa, joka meillä oli mukana whippetejä ilostuttamassa!

Tässä se Aapon yksi ja ainoa spurtti.

Vipetit :)

Mr. V narupallon lumoissa

Mutta hittokun se naru meni koko ajan silmille!

No niinjust, se naru.

Pikainen pose sateessa.

Narupallon palauttamisessa kului aina tovi.. :D

Onneksi välillä löytyi yhteinen sävel, meidän laku ja toffee :)

Selailin eräänä iltana yhden saksalaisen nettikaupan sivuilla ja törmäsin siellä aivan ihanan muhkeisiin koiranpeteihin. Hintaa niillä vaan oli harmillisesti > 200€, joten tyydyin vain ihastelemaan. Mutta sitten ajattelin, että voisin kokeilla itse väsätä jotankin saman suuntaista. Meillä kun ei ollut alakerrassa yhtään petiä koirille, kun täältä on viety niitä sitä mukaa ylös koirien huoneeseen, kun niitä on siellä jostain syystä räjähtänyt (lue: Voitto on tutkinut eri petien vanulaatujen eroavaisuuksia). 
Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja päätin tehdä pedin, joka saisi pysyä alakerrassa ja johon mahtuisi vaikka useampi koira kerrallaan. :)
ONNEKSI olin säästänyt kaikista jo räjähtäneistä pedeistä vanut, sillä tämä peti söi täytteitä varmaan 10 kilon verran! Lisäksi ostin kyllä vielä pari pikkupussia vanua, mutta muuten täytteiden suhteen meillä onneksi oli hyvin tavaraa jo omasta takaa.
Eurokankaasta löytyi 5€/m kevyehköä verhoilukangasta, jonka valitsin pedin päälliseksi. Pyörin Eurokankaassa varmaan tunnin etsien sitä kaikkein mieluisinta kangasta, mutta harmillisesti kaikki kivoimmat kuosit maksoivat n. 40-50€/m. Siitä olisikin tämänkin pedin hinnaksi muodostunut jo helposti se 200€. :D Eli nyt sai tuo halpa kangas kelvata.

Ja tämmöinen möhkäle siitä sitten tuli! Peti yrittää oikeasti olla pyöreä, mutta kun täytteet ovat vähän asettuneet miten sattuu, niin se näyttää tuollaiselta epämääräisen muotoiselta möykyltä. 
Pääasia on kuitenkin se, että koirat vaikuttavat tykkäävän ihan täysillä!

Tähän mahtuu tosiaan hyvin esim. 2 x whippet + 1 x azawakh, eli juuri hyvän kokoinen!
Mietiskelin, jos tekisin vielä toisenkin, joko saman kokoisen tai sitten hieman pienemmän.

Iivarin mielestä tässä on tosi hyvä nukkua rennosti ketarat kohti kattoa. :)
Ainoa miinuspuoli on tuo aavistuksen arka vaaleahko väri. Mutta kun värivaihtoehdot olivat tämän lisäksi vaalean lila (yäk) ja terrakotta (hmm.., ei sovi meille), niin tämä vei voiton neutraaliudellaan. Täytyy siis vain putsata koirien jalat extrahyvin tästedes kun tulemme kurakelien lenkeiltä. :)
Niin ja onhan päällinen onneksi myös pestävä, saumakohdassa on yhdessä kohtaa vetoketju, eli täytteet saa ulos pesun ajaksi.

Onnellinen koira :)

EDIT: Arrrrrg. Näköjään blogger tiivistää kuvat aivan ihmeelliseksi puuroksi nykyään, joten täytyypä tästedes lisätä kuvat jonkin muun palvelun kautta.


perjantai 25. lokakuuta 2013

Voiton varvasepisodi

Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoitella paremmin Voiton varvasmurtumaan ja siitä toipumiseen liittyen. (Varoitus, luvassa aika pitkä postaus.)

29.6. lauantaina Voitto oli Tumpin ja Iivarin mukana Hyvinkäällä kisaturistina, ja kisojen päätteeksi Voitto pääsi Kevin-veljensä kanssa leikkimään radan viereiselle nurmialueelle. Veljekset olivat juoksennelleet vain vähän aikaa kun yhtäkkiä Voitto oli vain pysähtynyt ja jäänyt istumaan, minkä jälkeen oli jatkanut matkaansa pahasti ontuen. Mysteeriksi jäi mitä varpaalle tarkalleen ottaen kävi, mutta oikean takajalan 5. (eli uloin) varvas murtui.

Kuvassa näkyy varvasluun keskivaiheilla siistihkö viistoasentoinen murtuma.

Eläinlääkäri laittoi jalkaan tassusiteen (ei lastaa) ja ohjeeksi saimme vaihtaa siteen muutaman päivän välein tai aina jos se kastuisi. Sidettä tulisi pitää kaikkiaan kolme viikkoa, jonka jälkeen otettaisiin kontrolliröntgenkuvat. Pennuilla murtumat luutuvat onneksi hyvin, joten ennuste vaikutti hyvältä.

Tuollainen pakettijalka se sitten oli

14-viikkoisen pennun mielestä side oli ihan jees, eikä se repinyt sitä kertaakaan irti, korkeintaan maisteli vähän.

Siteen vaihto sujui aina hyvin ja Voitto tottui siteeseen hienosti. Kaikki vaikutti menevän oikein hyvin ja oppikirjan mukaan.
Mutta. Kun side oli ollut jalassa n. kaksi viikkoa ja aloimme taas vaihtaa sidettä, huomasimme, että Voitto piti kyseisen jalan varpaita melkein kokonaan suorassa, ihan velttona siis. Samana päivänä Voitolla sattui onneksi olemaan eläinlääkäriaika rokotuksia varten, joten kysäisimme samalla jalan tilanteesta, sillä tassu näytti todella huolestuttavalta. Eläinlääkäri sanoi, ettei olisi syytä huoleen, mutta tassusidettä ei kannattaisi enää pistää jalkaan. Kuulemma kun jalassa on pitkäjaksoisesti noin tukeva side, jalan omat jänteet voivat tavallaan veltostua kun eivät pääse käyttöön ja ilmeisesti Voitolle oli käynyt sitten juuri noin. Sen varpaiden koukistajajänteet olivat siis tassusiteen takia venyneet/löystyneet, mikä aiheutti tassun räpylämäisen ulkomuodon.

Saimme mielipiteen muutamaltakin eri lääkäriltä, mutta kun ennusteet alkoivat olla todella vaihtelevia, alkoi meidänkin mieliimme jo hiipiä epätoivo. Yksi sanoi, että varpaat palautuvat aivan ennalleen ehdottomasti - ei hätää, toinen sanoi, ettei koirasta tulisi käyttökoiraa missään tapauksessa - bye bye ratajuoksuhaaveet, kolmas ei ollut ikinä nähyt mitään vastaavaa ja sanoi tilanteen olevan aika toivoton - "toivotaan, että luonto korjaa", ja neljäs sitten oli taas vähän optimistisempi ja uskoi jänteiden vahvistuvan asteittain lisättävän rasituksen myötä.
Tästä seurasi (tietenkin) jäätävä googletusrumba, että olisiko kellään vastaavanlaisia kokemuksia, miten jalka tulisi kestämään ihan vain vapaanajuoksua, uskaltaisiko rataharrastuksesta unelmoidakaan enää tämän koiran kanssa. Tietoa ei tuntunut löytyvän juuri ollenkaan! Voi miten turhauttavaa. Tässä onkin siis yksi syy miksi nyt kirjoitan tätä postausta, jos vaikka joku saisi tästä tulevaisuudessa vertaistukea. :)

Tältä ne varpaat sitten näyttivät kaksi viikkoa siteessä olon jälkeen.. Koko tassu oli aivan lättänä, osa varpaista jopa ihan suoria, kynnet sojottivat ylöspäin jne. Ai kamala!

Samana päivänä, toisesta kuvakulmasta. Ei kyllä näytä juoksijan jalalta tämä, ei.

Vielä kolmannesta kuvakulmasta. Huhhuh.

Noh, tassusidettä ei siispä enää tietenkään jalkaan laitettu, vaan nyt aloitettiin varovainen kuntoutus. Kontrolliröntgen siirtyi pikkuisen aikaisemmaksi, mutta onneksi siinä varpaan todettiin luutuneen hyvin.
Siispä aloitettiin varovainen kuntoutus käyttäen hyväksi sekä lääkärin, että fysioterapeutin neuvoja.
Aluksi Voittoa kävelytettiin hyyyyyvin rauhallisella vauhdilla nurmikolla ja korkeassa heinikossa, lyhyissä pätkissä n. 5-10 minuuttia kerrallaan. Tärkeintä oli pitää vauhti niin hiljaisena, että Voitto todella käyttäisi myös vammajalkaansa.

Noin viikon kuluttua näytti tältä, ihan huomattava parannus jo alkutilanteeseen.

Vielä oli kuitenkin aika lailla räpylämäisyyttä ja Voitto varasi painoa lähinnä vasemmalle takajalalleen.

Toisesta kuvakulmasta näkyy miten 3. varvas oli vielä tässäkin vaiheessa lähestulkoon suorana, ja sivummaisten varpaiden kynnet sojottivat vielä aika "mukavasti" yläviistoon.



Lättänä on.

Tämä kuva yrittää havainnollistaa sitä, miten Voitto ei astunut anturallaan vaan sen takaosalla. Siitä seurauksena anturan takaosaan tulikin ikävät hankaumat, jotka onneksi tilanteen helpottuessa paranivat nopeasti.

Vielä samana päivänä eli n. viikko siteen ottamisen jälkeen. 3. varvas oli vielä lähestulkoon suora.

Sitten unohtuikin kuvien ottaminen vaikka miten tarkoituksena oli ottaa kuvia viikon-parin välein kehityksen dokumentoimiseksi..
Kuntoutusta jatkettiin kuitenkin ahkerasti. Kävelytysjaksoja sai pikkuhiljaa pidentää ja saimme siirtyä myös kovalle alustalle ja nopeuttaa vauhtia raviin. Kotona jumppasimme tassun jänteitä ihan manuaalisesti, teimme erilaisia tasapainoharjoituksia sekä istumis- ja makaamisharjoituksia niin, että Voitto asettuisi mahdollisimman suorana istumaan makaamaan ja toisi molemmat takajalkansa hyvin kropan alle. Aluksi Voitolla oli erittäin kova taipumus jättää oikea jalka sivulle ja istua/maata ns. vasemman jalan päällä. Tasapainoharjoituksissa käytettiin apuna myös tasapainotyynyä.

Tästä muutaman viikon kuluttua saimme vihdoin aloittaa varovaisen vapaana juoksutuksen. Ensimmäiset kerrat annoimme Voiton olla vapaana Porissa Yyterin koirarannalla, jossa pehmeä hiekka olisi tassuille mahdollisimman hellävarainen. Aluksi Voitto myös juoksenteli tietysti vain yksinään.
Porissa ollessamme kuntoutimme jalkaa myös kahluuttamalla Voittoa koirarannan matalassa rantavedessä.

Vähitellen varpaat alkoivat näyttää aina vain paremmilta ja seuraava askel olikin kaverien kanssa vapaana juoksemisen. Ensimmäisillä kerroilla oli pakko laittaa kädet silmille ja pidättää hengitystä, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja tassu tuntui kestävän kovaakin rallia hyvin.

Lopulta varvas näytti kestävän toistuvia vapaanajuoksuralleja erilaisilla alustoilla niin hyvin, että uskaltauduimme vielä HVK:lle pentutreeneihin. Eikä mitään ongelmaa! Tässä kohtaa uskalsi jo alkaa ajatella, että voiton puolella ollaan ja eiköhän tuosta vielä juoksija tule, ainakin jalkansa puolesta.

Nyt kun tapahtuneesta on kulunut melkein neljä kuukautta, elämme täysin normaalia arkea. Voitto riehuu, juoksee ja treenaa aivan normaaliin tapaan, eikä varvas ole oireillut missään kohtaa.
Tasapainoilu- ja jumppaharjoituksia teemme edelleen, sillä fyssarin mukaan jalassa on vielä pientä toispuoleisuutta havaittavissa. Ja kyllähän sen itsekin huomaa esimerkiksi siitä, että toisinaan Voiton istuessa se edelleen jättää oikean jalkansa vaikkapa pari senttiä vasenta jalkaa ulommaksi. Ihan pieniä juttuja, joilla on kuitenkin vaikutusta.

Tässä tänään aamu-ulkoilun jälkeen otettu kuva (likaiset jalat, my bad!). Tassu on (melkein) kuin entisensä!! Jos asiasta tietää ja osaa katsoa, niin kyllä tuo ulommainen varvas on edelleen aavistuksen suorempi kuin esimerkiksi vasemman takasen uloin varvas. Voi olla, ettei siitä täsmälleen samanlaista koskaan tulekaan, mutta aivan hurjan hyvinhän tuo on kuitenkin parantunut alkutilanteeseen nähden!

Ennen vs. jälkeen. Aikamoinen ero! :)

Nähtäväksi jää, tuleeko tämä varvasvamma jotenkin vaikuttamaan Voiton juoksemiseen ensi kaudella. Nyt näyttää joka tapauksessa niin hyvältä, että optimistisin mielin lähdemme sitten keväällä rataharkkoihin ja katsellaan sitten miten edetään. :)

Eli jos siellä ruudun takana on joku vastaavasta kärsivän koiran omistaja - toivoa ei ole menetetty! Varsinkin jos koira on vielä nuori, voi tämänkaltainen jännevamma parantua ihan ennalleen. :) 



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Iivari 4 vuotta!

Iivari pieni pallopää-töpöhäntämme täytti tänään jo neljä vuotta! Aika kuluu hurjan nopeasti!
Juutuin koneelle selailemaan vanhoja kuvia, ja tietysti oli jälleen kerran aivan pakko koota kuvia Iivarista matkan varrelta. :)

Iivari n. 6-viikkoisena. Aika kamala. Ihan itsensä näköinen kuitenkin - hieman huolestunut ja tuomitseva katse - perus Iivaria. :)

9-viikkoisena ensimmäisellä Porin reissullaan

Samalta Porin reissulta :) Iivari ja "isoveikkansa" Yosal leikkivät pennulle sopivia lempeitä leikkejä :D

4 kk ikäisenä yhden parhaimmista parhaan kaverinsa Nannan kanssa :)

Elämänsä kunnossa (?) keväällä 2012 vähän ennen häntäamputaatiota (kuvasta voikin bongata murtumakohdan).
Tuolloin Iivari oli kenties fyysisesti tähän mennessä parhaimmillaan, ja kellottikin HVK:n avajaisjuoksuissa virallisella ajanotolla 18,40s/280m.

Talvella 2012-2013, herkut mielessä kuten aina :)

Ja tänään mahtavan synttärikakkunsa kimpussa! (Kakku: rusinaton maksalaatikko, hyla-kermaviili kuorrutuksena, kermajuustoa sekä nakkeja koristeena ja kanatikut "kynttilöinä")

Hyvää oli, slurps ja kiitos :)

Synttäripäivän aamuna nukuttiin pitkään. Päivä alkoi herkuttelulla synttärikakun kimpussa. Iltapäivällä kävimme Haltialassa ulkoilemassa Ramseksen kanssa, ja Iivari oli taas aivan liekeissä juoksemisen suhteen! Aapo juoksutti whippetpoikia pitkin peltoja minkä kerkesi, ja whippetit kielet pitkinä pysyttelivät parhaansa mukaan Aapon kiemuroissa mukana. Huippulenkki!
Ja nyt koko loppuillan sohvalla on rötköttänyt erittäin tyytyväisen oloinen musta whippet.
Jos päivänsankarilta kysyttäisiin, luulisin, että päivä on ollut mielestänsä vallan hyvä. :)

Iivarin puolesta toivotamme kaikille muillekin Fast Pack's A-pentuelaisille mukavaa syntymäpäivää!

Taas kerran, kiitos Sari ja David tästä ihanasta hurmurista, Iivari on meille niin kovin rakas.❤

tiistai 15. lokakuuta 2013

Tavallista ulkoilua?

Tänään pääsin harvinaislaatuisesti koirien kanssa peltolenkille jo päiväsaikaan, joten siitä oli otettava kaikki irti. Messissä tällä kertaa nuo irtipidettävät tapaukset.
Lenkki oli hyvin tavanomainen, aikaa meni vajaa tunti ja kaikki saivat olla osan ajasta vapaana. 
Mutta jotain ennennäkemätöntä myös tapahtui - nimittäin Iivari juoksi ihan kunnolla kun Voitto lähti vetämään lelu suussaan! Aivan huippua.
Tämä nyt on varmaan arkipäivää monessakin (whippet)perheessä, mutta ei, meillä ei todellakaan. Iivari on aina, ihan pikkupennusta asti ollut todella huono liikkumaan. Tai no ei huono, mutta laiska, tai ei ehkä laiskakaan, mutta ei vaan viitsi. Tai no ehkä se sitten on tosiaan vaan laiska?
Semmoiset peruswhippetin iloiset peppuhepulit ovat Iivarin kohdalla aivan tuntematon käsite. Ehkä joskus pikkupentuna ja nuorempana se on saanut yhden käden sormilla laskettavan määrän jonkinasteisia hepuleita. 
Noh, kuitenkin, Iivari on sellainen, että kun remmin lukon napsauttaa irti, vaihtaa se ykkösvaihteen sijaan kakkosen silmään eli kävelyvauhti muuttuu raviksi, jolloin se lönköttelee 10-20 metriä minun edelläni haistellen maata (ja etsien syötävää -> koppa). Se ei _takuuvarmasti_ ikinä lähde yksikseen juoksentelemaan ilman mitään syytä, siis aivan järjetöntä moinen jos Iivarilta kysyttäisiin.
Pallon, frisbeen, kepin tai muun kivan lelun perässä se kyllä juoksee, mutta semmoista omaehtoista vähän pidempiaikaista (eli pidempi matka kuin mitä jaksan heittää keppiä), kestävyyttä harjoittavaa juoksentelua on Iivarin viikko-ohjelmaan ollut todella hankala keksiä. 

En nyt tiedä miten kukin määrittelee omaehtoisen liikunnan, eikä tämäkään nyt varmaan ihan sitä parhaimmillaan ole. Joka tapauksessa huima muutos entiseen eikä vain sitä "räjähtävä lähtö - 15 metriä juoksua - äkkijarrutus" -keppijumppaa.

Voitto on siis tähän asti ollut se, joka jahtaa, eikä koskaan vedä. No, kun Iivarikaan ei _todellakaan_ lähde vetämään, eivät pojat ihan kamalasti ole keskenään juosseet. Vapaana ovat olleet, mutta juoksemista vaan ei ole tapahtunut. :D

No, tänään lenkillä minulla oli koirille mieluinen lelu mukana, ja annoin kunkin koiran retuuttaa sitä aina vuorotellen. Aapo otti lelun varovasti hampaidensa väliin, lähti heti juoksemaan muita karkuun sata lasissa ja pudotti lelun 50 cm (kyllä, senttimetrin) juoksemisen jälkeen. Ei paljon iloa muuta kuin Aapolle itselleen. Kun Iivari otti lelun suuhunsa se alkoi vain jäytää sitä paikallaan yrittäen pureskella lelun sisällä olevat vinkumekanismit ruttuun. Ei iloa tästäkään, lelu vain hajoaa.
Mutta Voitto, se otti lelun suuhunsa ja lähti lällätellen juoksemaan Iivaria karkuun lelu suussaan - eli siis vetämään! Ja Iivarihan seurasi, olihan kyseessä sentään aivan huippu roadkill -tyyppinen karvavinkulelu. Ja tätä jatkui vaikka ja kuinka, välillä Voitto kiihdytti täyteen vauhtiin, välillä laukkasi vähän hitaammin. Mutta se piti Iivarin liikkeessä. Tämmöistä olen nähnyt muiden whippetien (tai muunkin rotuisten) tekevän, ja olen mielessäni miettinyt "voi kunpa meilläkin, olisi koirien liikuttaminen asteen helpompaa noin".
Kokeilin myös niin, että Iivarillakaan ei olisi ollut koppaa tämän touhun aikana, mutta se johti vain siihen, että Iivari sai oitis napattua lelusta kiinni -> vetoleikki, jonka Iivari lopulta voittaa -> lelu mäsänä ja liikkuminen loppui jo ensimmäisten 10 metrin jälkeen.
Iivarille siis koppa päähän, vähän aikaa juoksentelua niin, että lelu on Voitolla, ja palkinnoksi lelu Iivarille hetkeksi. Ja uudelleen.

Siis olen niin kertakaikkisen iloinen tästä, että pakko oli ottaa vähän videotakin.
Normaalit ihmiset näkevät allaolevalla videolla siis varmaankin vain normaalia koirien vapaanajuoksukäyttäytymistä. Mutta minulle tämä on jotain uutta, täytyy siis ihmetellä. :)
(suosittelen videon katsomiseen 1080p HD-laatua)


Voi nyt vaan ei auta muu kuin toivoa, että tämä juttu jatkuisi samanlaisena tulevaisuudessakin. Ettei olisi vain mikään kerran hairahdus. Pidetään peukkuja siis!

Huomenna meillä juhlitaan, herra mustuainen täyttää nimittäin jo neljä vuotta. :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ramsu yökylässä

Painia, leikkimielistä rutinaa, märkiä niskakarvoja ja hampaiden kalinaa - siitä oli meidän viikonloppu tehty. Voiton veli Ramses aka Ramsu oli nimittäin meillä kyläilemässä pe-su ajan. :)

Pojat ovat ihan parhaita kaveruksia, ne ovat päässeet tapaamaan toisiaan melko säännöllisesti joka viikko aina kasvattajan luota muuttamisen jälkeen. Meno oli siis aivan hullua, vuoroin riehuttiin ja vuoroin nukuttiin kylki kyljessä. Kun Ulla toi Ramsun meille perjantaina iltapäivällä, riehuivat veljekset (+ Aapo) melkein kolme tuntia putkeen.. No sen jälkeen odotetusti uni maittoi, mutta aina välillä oli toki herättävä hammastelemaan.

Iivari suhtautui Ramsuun kuin Voittoon, se oli meille tervetullut ja sen vieressä oli kiva nukkua. :)
No Aapo taas, se oli aiiivan onnessaan - jee Voitto nro. 2 - kaksin verroin hauskempaa! Aapo osallistuikin siis melkein koko ajan veljesten painileikkeihin, ja kolmikon leikit sujuivat kertakaikkisen hienosti. Myös Yosal ja Hero suhtautuivat vieraaseen hyvin, mutta ne saivat oman mielenterveytensä vuoksi viettää aikansa yläkerrassa kun parhaimmat villibileet käytiin alakerrassa. "Vanhukset" kun eivät ihan kamalasti välitä riehumisesta.. :D

Oli pakko koettaa tallentaa kameran avulla veljesten meininkiä, mutta kuvista tuli kamalan rakeisia ja hämäriä. Meininki välittynee silti ihan hyvin! ;)

Vuoroin toistensa kurkussa kiinni.. :D

Välillä heikompaa olisi voinut hirvittää näiden kahden touhuja katsellessa.

R: "Hei veli kato mua, oon vajakki!"

V: "Ei se mitään, niin oon minäki!"

Pieni rauhoittumishetki, täytyy antaa hengityksen tasaantua.

Ramsu suloinen puikulapää söpöilee :)

Lepäilyä keittiössä

Sitten iski isompi väsy ja siirryttiin sohvalle


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kisakausi loppui

Jospa sitä summailisi Iivarin ratakauden yhteen postaukseen.

22.9. käytiin Tampereella juoksemassa 280 m sijoituslähdössä, jossa juoksi Iivarin lisäksi Moa, Jewgenistajan Puska-Jussi ja Kake (Apple Garden's Carpe Diem). Iivari juoksi mustalla manttelilla. Kuvat on ottanut Emmi Ventelä, kiitos taas tuhannesti! :)

Iivari sai huonohkon startin, mutta tuli sentään aika hyvin rintamassa muiden kanssa vielä alkumetrit.

Iivari hakeutuu sisälle, ja vielä tässäkin kohtaa näyttää ihan hyvälle.

Mutta sitten, kaarteessa tapahtui taas jotain, ilmeisesti Iivari (taas) törmäili ja olisi joutunut yrittämään ohitusta ulkokautta. No, yritystä ei löytynyt vaan töpöhäntä joutui tyytymään viimeiseen sijaan.
Kake taisi voittaa tämän lähdön.

Onneksi Iivari sai maalissa taas parhaan palkinnon, eli palan vieheestä. :)

Lisää kuvia Tampereelta Iivarin lähdöstä (ja muistakin lähdöistä) löytyy tämän linkin takaa. Linkki on ohjattu alkamaan suoraan Iivarin startista :)
Tämä Tampereen startti oli siis Iivarin tämän kauden suorituksiin nähden hyvin keskitasoa. Aika oli tosi kehno, 19,22, mutta laitan sen ihan täysin huonon startin ja törmäilyn piikkiin.

Kyllähän tuo aika vähän taas harmitti kun juuri HVK:n makkarajuoksuissa nähtiin, miten koira kykenee jopa puoli sekuntia parempiin suorituksiin. Okei, Tampereen rata on hitaampi kuin Helsingin, mutta anyways. Iivari teki parhaansa ja Tampereen startissa joutui kyllä taas aika kovaan seuraan. :) 

Viime lauantaina eli 5.10. juostiin kauden viimeiset viralliset ratakisat Tuomarinkartanolla, W-H:n Team Race. Iivari osallistui taas 280 m sijoituslähtöön, ja tällä kertaa seurakin oli jo Iivarin tasolle sopivampaa. :) Uskalsin odottaa jotain muuta kuin viimeistä sijaa siis. :D
Alla Davidin kuvaama hieno video Iivarin lähdöstä:



Iivari sai "yllättäen" tosi huonon lähdön ja taisi tulla toiseksi viimeisenä kopista ulos. Onneksi Iivarin hyvä lähtökiihdytys toimi taas, mutta kuinka yllättävää, kaarteessa tuli taas ongelmia. :D Iivari juoksi siis kaarteessa raidallisen manttelin koiran takajaloille, ja sitten taas etusuoran alussa Aina-sisko juoksi Iivarin kintuille. Hyvä me! :D
Iivari kuulemma johti etusuoralle tultaessa hienoisesti, mutta menetti tasapainonsa aika pahasti ja joutui tyytymään lopulta neljänteen sijaan. Tosin sijojen 2.-4. ajat olivat vain parin tuhannesosan päässä toisistaan, eli tiukkaa vääntöä oli! Voittajallekin Iivari hävisi vain kuusi sadasosaa. Iivarin aika oli siis 19,187 sek.
Tällä kertaa Iivarin meininki näytti paremmalta kuin koko kaudella, nyt sitä kaivattua yritystä ja sinnikkyyttä löytyi! Olen todella tyytyväinen Iivarin hienoon suoritukseen :)

Tämä kausi jäi (taas) meidän osaltamme aika tyngäksi. Aloitimme kauden vasta kesäkuun lopulla Hyvinkäältä, ja virallisia kisastartteja Iivarille kertyi tälle kaudelle vain kuusi! Heinä-syyskuun kisojen välille tuli kahden kuukauden tauko, milloin oli kisojen aikaan ystävien häät, milloin Iivarilla oli anturassa haava.
Iivarin sijoitukset tällä kaudella ovat olleet 2/5, 6/6, 4/4, 6/6, 4/4 ja 4/6. Ajat vastaavasti ovat olleet 19,29, 19,01, 18,95, 19,10, 19,22, 19,187.
Tuloksellisesti siis kausi ei ole ollut mikään kehumisen arvoinen. Iivari juoksi kuitenkin paljon harkkalähtöjä kesän aikana ja harkoissa kellotti parhaimmillaan 18,5 aikoja jo alkukesästä, eli oletettavasti koira oli kuitenkin kunnossa. Alkukaudesta Iivarilla oli luokituspisteitä 22, mikä aiheutti pienen töpöhännän joutumisen aika kovaan seuraan, esimerkiksi eräässäkin lähdössä voittaja oli Iivaria lopulta sekunnin nopeampi... :D "Onneksi" nyt tämän kauden myötä Iivarin pisteet ovat tippuneet 13 pisteeseen, joten ensi kaudella kenties pääsemme Iivarin tasoon nähden mukavampaan seuraan. :)

Ensi kautta odotamme todella innolla, silloin meillä taitaa olla yhden kilpurin sijaan kaksi tai oikein hyvällä tuurilla jopa kolme kilpuria. Kuinka jännää! :)

Nyt vähän levätään, sitten alkaa peruskuntokausi ja toivottavasti ensi kesänä palataan radoille entistä ehompana ja valmiina ottamaan uudet haasteet vastaan.
Ensi sunnuntaina matkustamme mahdollisesti vielä Tampereelle makkarajuoksuihin, jonne meiltä lähtisi todennäköisesti nuorisokolmikko Iivari, Aapo ja Voitto. Mutta se on vielä auki, katsellaan kuinka paljon sunnuntaiaamuna väsyttää. ;)