tiistai 15. lokakuuta 2013

Tavallista ulkoilua?

Tänään pääsin harvinaislaatuisesti koirien kanssa peltolenkille jo päiväsaikaan, joten siitä oli otettava kaikki irti. Messissä tällä kertaa nuo irtipidettävät tapaukset.
Lenkki oli hyvin tavanomainen, aikaa meni vajaa tunti ja kaikki saivat olla osan ajasta vapaana. 
Mutta jotain ennennäkemätöntä myös tapahtui - nimittäin Iivari juoksi ihan kunnolla kun Voitto lähti vetämään lelu suussaan! Aivan huippua.
Tämä nyt on varmaan arkipäivää monessakin (whippet)perheessä, mutta ei, meillä ei todellakaan. Iivari on aina, ihan pikkupennusta asti ollut todella huono liikkumaan. Tai no ei huono, mutta laiska, tai ei ehkä laiskakaan, mutta ei vaan viitsi. Tai no ehkä se sitten on tosiaan vaan laiska?
Semmoiset peruswhippetin iloiset peppuhepulit ovat Iivarin kohdalla aivan tuntematon käsite. Ehkä joskus pikkupentuna ja nuorempana se on saanut yhden käden sormilla laskettavan määrän jonkinasteisia hepuleita. 
Noh, kuitenkin, Iivari on sellainen, että kun remmin lukon napsauttaa irti, vaihtaa se ykkösvaihteen sijaan kakkosen silmään eli kävelyvauhti muuttuu raviksi, jolloin se lönköttelee 10-20 metriä minun edelläni haistellen maata (ja etsien syötävää -> koppa). Se ei _takuuvarmasti_ ikinä lähde yksikseen juoksentelemaan ilman mitään syytä, siis aivan järjetöntä moinen jos Iivarilta kysyttäisiin.
Pallon, frisbeen, kepin tai muun kivan lelun perässä se kyllä juoksee, mutta semmoista omaehtoista vähän pidempiaikaista (eli pidempi matka kuin mitä jaksan heittää keppiä), kestävyyttä harjoittavaa juoksentelua on Iivarin viikko-ohjelmaan ollut todella hankala keksiä. 

En nyt tiedä miten kukin määrittelee omaehtoisen liikunnan, eikä tämäkään nyt varmaan ihan sitä parhaimmillaan ole. Joka tapauksessa huima muutos entiseen eikä vain sitä "räjähtävä lähtö - 15 metriä juoksua - äkkijarrutus" -keppijumppaa.

Voitto on siis tähän asti ollut se, joka jahtaa, eikä koskaan vedä. No, kun Iivarikaan ei _todellakaan_ lähde vetämään, eivät pojat ihan kamalasti ole keskenään juosseet. Vapaana ovat olleet, mutta juoksemista vaan ei ole tapahtunut. :D

No, tänään lenkillä minulla oli koirille mieluinen lelu mukana, ja annoin kunkin koiran retuuttaa sitä aina vuorotellen. Aapo otti lelun varovasti hampaidensa väliin, lähti heti juoksemaan muita karkuun sata lasissa ja pudotti lelun 50 cm (kyllä, senttimetrin) juoksemisen jälkeen. Ei paljon iloa muuta kuin Aapolle itselleen. Kun Iivari otti lelun suuhunsa se alkoi vain jäytää sitä paikallaan yrittäen pureskella lelun sisällä olevat vinkumekanismit ruttuun. Ei iloa tästäkään, lelu vain hajoaa.
Mutta Voitto, se otti lelun suuhunsa ja lähti lällätellen juoksemaan Iivaria karkuun lelu suussaan - eli siis vetämään! Ja Iivarihan seurasi, olihan kyseessä sentään aivan huippu roadkill -tyyppinen karvavinkulelu. Ja tätä jatkui vaikka ja kuinka, välillä Voitto kiihdytti täyteen vauhtiin, välillä laukkasi vähän hitaammin. Mutta se piti Iivarin liikkeessä. Tämmöistä olen nähnyt muiden whippetien (tai muunkin rotuisten) tekevän, ja olen mielessäni miettinyt "voi kunpa meilläkin, olisi koirien liikuttaminen asteen helpompaa noin".
Kokeilin myös niin, että Iivarillakaan ei olisi ollut koppaa tämän touhun aikana, mutta se johti vain siihen, että Iivari sai oitis napattua lelusta kiinni -> vetoleikki, jonka Iivari lopulta voittaa -> lelu mäsänä ja liikkuminen loppui jo ensimmäisten 10 metrin jälkeen.
Iivarille siis koppa päähän, vähän aikaa juoksentelua niin, että lelu on Voitolla, ja palkinnoksi lelu Iivarille hetkeksi. Ja uudelleen.

Siis olen niin kertakaikkisen iloinen tästä, että pakko oli ottaa vähän videotakin.
Normaalit ihmiset näkevät allaolevalla videolla siis varmaankin vain normaalia koirien vapaanajuoksukäyttäytymistä. Mutta minulle tämä on jotain uutta, täytyy siis ihmetellä. :)
(suosittelen videon katsomiseen 1080p HD-laatua)


Voi nyt vaan ei auta muu kuin toivoa, että tämä juttu jatkuisi samanlaisena tulevaisuudessakin. Ettei olisi vain mikään kerran hairahdus. Pidetään peukkuja siis!

Huomenna meillä juhlitaan, herra mustuainen täyttää nimittäin jo neljä vuotta. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti