perjantai 25. lokakuuta 2013

Voiton varvasepisodi

Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoitella paremmin Voiton varvasmurtumaan ja siitä toipumiseen liittyen. (Varoitus, luvassa aika pitkä postaus.)

29.6. lauantaina Voitto oli Tumpin ja Iivarin mukana Hyvinkäällä kisaturistina, ja kisojen päätteeksi Voitto pääsi Kevin-veljensä kanssa leikkimään radan viereiselle nurmialueelle. Veljekset olivat juoksennelleet vain vähän aikaa kun yhtäkkiä Voitto oli vain pysähtynyt ja jäänyt istumaan, minkä jälkeen oli jatkanut matkaansa pahasti ontuen. Mysteeriksi jäi mitä varpaalle tarkalleen ottaen kävi, mutta oikean takajalan 5. (eli uloin) varvas murtui.

Kuvassa näkyy varvasluun keskivaiheilla siistihkö viistoasentoinen murtuma.

Eläinlääkäri laittoi jalkaan tassusiteen (ei lastaa) ja ohjeeksi saimme vaihtaa siteen muutaman päivän välein tai aina jos se kastuisi. Sidettä tulisi pitää kaikkiaan kolme viikkoa, jonka jälkeen otettaisiin kontrolliröntgenkuvat. Pennuilla murtumat luutuvat onneksi hyvin, joten ennuste vaikutti hyvältä.

Tuollainen pakettijalka se sitten oli

14-viikkoisen pennun mielestä side oli ihan jees, eikä se repinyt sitä kertaakaan irti, korkeintaan maisteli vähän.

Siteen vaihto sujui aina hyvin ja Voitto tottui siteeseen hienosti. Kaikki vaikutti menevän oikein hyvin ja oppikirjan mukaan.
Mutta. Kun side oli ollut jalassa n. kaksi viikkoa ja aloimme taas vaihtaa sidettä, huomasimme, että Voitto piti kyseisen jalan varpaita melkein kokonaan suorassa, ihan velttona siis. Samana päivänä Voitolla sattui onneksi olemaan eläinlääkäriaika rokotuksia varten, joten kysäisimme samalla jalan tilanteesta, sillä tassu näytti todella huolestuttavalta. Eläinlääkäri sanoi, ettei olisi syytä huoleen, mutta tassusidettä ei kannattaisi enää pistää jalkaan. Kuulemma kun jalassa on pitkäjaksoisesti noin tukeva side, jalan omat jänteet voivat tavallaan veltostua kun eivät pääse käyttöön ja ilmeisesti Voitolle oli käynyt sitten juuri noin. Sen varpaiden koukistajajänteet olivat siis tassusiteen takia venyneet/löystyneet, mikä aiheutti tassun räpylämäisen ulkomuodon.

Saimme mielipiteen muutamaltakin eri lääkäriltä, mutta kun ennusteet alkoivat olla todella vaihtelevia, alkoi meidänkin mieliimme jo hiipiä epätoivo. Yksi sanoi, että varpaat palautuvat aivan ennalleen ehdottomasti - ei hätää, toinen sanoi, ettei koirasta tulisi käyttökoiraa missään tapauksessa - bye bye ratajuoksuhaaveet, kolmas ei ollut ikinä nähyt mitään vastaavaa ja sanoi tilanteen olevan aika toivoton - "toivotaan, että luonto korjaa", ja neljäs sitten oli taas vähän optimistisempi ja uskoi jänteiden vahvistuvan asteittain lisättävän rasituksen myötä.
Tästä seurasi (tietenkin) jäätävä googletusrumba, että olisiko kellään vastaavanlaisia kokemuksia, miten jalka tulisi kestämään ihan vain vapaanajuoksua, uskaltaisiko rataharrastuksesta unelmoidakaan enää tämän koiran kanssa. Tietoa ei tuntunut löytyvän juuri ollenkaan! Voi miten turhauttavaa. Tässä onkin siis yksi syy miksi nyt kirjoitan tätä postausta, jos vaikka joku saisi tästä tulevaisuudessa vertaistukea. :)

Tältä ne varpaat sitten näyttivät kaksi viikkoa siteessä olon jälkeen.. Koko tassu oli aivan lättänä, osa varpaista jopa ihan suoria, kynnet sojottivat ylöspäin jne. Ai kamala!

Samana päivänä, toisesta kuvakulmasta. Ei kyllä näytä juoksijan jalalta tämä, ei.

Vielä kolmannesta kuvakulmasta. Huhhuh.

Noh, tassusidettä ei siispä enää tietenkään jalkaan laitettu, vaan nyt aloitettiin varovainen kuntoutus. Kontrolliröntgen siirtyi pikkuisen aikaisemmaksi, mutta onneksi siinä varpaan todettiin luutuneen hyvin.
Siispä aloitettiin varovainen kuntoutus käyttäen hyväksi sekä lääkärin, että fysioterapeutin neuvoja.
Aluksi Voittoa kävelytettiin hyyyyyvin rauhallisella vauhdilla nurmikolla ja korkeassa heinikossa, lyhyissä pätkissä n. 5-10 minuuttia kerrallaan. Tärkeintä oli pitää vauhti niin hiljaisena, että Voitto todella käyttäisi myös vammajalkaansa.

Noin viikon kuluttua näytti tältä, ihan huomattava parannus jo alkutilanteeseen.

Vielä oli kuitenkin aika lailla räpylämäisyyttä ja Voitto varasi painoa lähinnä vasemmalle takajalalleen.

Toisesta kuvakulmasta näkyy miten 3. varvas oli vielä tässäkin vaiheessa lähestulkoon suorana, ja sivummaisten varpaiden kynnet sojottivat vielä aika "mukavasti" yläviistoon.



Lättänä on.

Tämä kuva yrittää havainnollistaa sitä, miten Voitto ei astunut anturallaan vaan sen takaosalla. Siitä seurauksena anturan takaosaan tulikin ikävät hankaumat, jotka onneksi tilanteen helpottuessa paranivat nopeasti.

Vielä samana päivänä eli n. viikko siteen ottamisen jälkeen. 3. varvas oli vielä lähestulkoon suora.

Sitten unohtuikin kuvien ottaminen vaikka miten tarkoituksena oli ottaa kuvia viikon-parin välein kehityksen dokumentoimiseksi..
Kuntoutusta jatkettiin kuitenkin ahkerasti. Kävelytysjaksoja sai pikkuhiljaa pidentää ja saimme siirtyä myös kovalle alustalle ja nopeuttaa vauhtia raviin. Kotona jumppasimme tassun jänteitä ihan manuaalisesti, teimme erilaisia tasapainoharjoituksia sekä istumis- ja makaamisharjoituksia niin, että Voitto asettuisi mahdollisimman suorana istumaan makaamaan ja toisi molemmat takajalkansa hyvin kropan alle. Aluksi Voitolla oli erittäin kova taipumus jättää oikea jalka sivulle ja istua/maata ns. vasemman jalan päällä. Tasapainoharjoituksissa käytettiin apuna myös tasapainotyynyä.

Tästä muutaman viikon kuluttua saimme vihdoin aloittaa varovaisen vapaana juoksutuksen. Ensimmäiset kerrat annoimme Voiton olla vapaana Porissa Yyterin koirarannalla, jossa pehmeä hiekka olisi tassuille mahdollisimman hellävarainen. Aluksi Voitto myös juoksenteli tietysti vain yksinään.
Porissa ollessamme kuntoutimme jalkaa myös kahluuttamalla Voittoa koirarannan matalassa rantavedessä.

Vähitellen varpaat alkoivat näyttää aina vain paremmilta ja seuraava askel olikin kaverien kanssa vapaana juoksemisen. Ensimmäisillä kerroilla oli pakko laittaa kädet silmille ja pidättää hengitystä, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja tassu tuntui kestävän kovaakin rallia hyvin.

Lopulta varvas näytti kestävän toistuvia vapaanajuoksuralleja erilaisilla alustoilla niin hyvin, että uskaltauduimme vielä HVK:lle pentutreeneihin. Eikä mitään ongelmaa! Tässä kohtaa uskalsi jo alkaa ajatella, että voiton puolella ollaan ja eiköhän tuosta vielä juoksija tule, ainakin jalkansa puolesta.

Nyt kun tapahtuneesta on kulunut melkein neljä kuukautta, elämme täysin normaalia arkea. Voitto riehuu, juoksee ja treenaa aivan normaaliin tapaan, eikä varvas ole oireillut missään kohtaa.
Tasapainoilu- ja jumppaharjoituksia teemme edelleen, sillä fyssarin mukaan jalassa on vielä pientä toispuoleisuutta havaittavissa. Ja kyllähän sen itsekin huomaa esimerkiksi siitä, että toisinaan Voiton istuessa se edelleen jättää oikean jalkansa vaikkapa pari senttiä vasenta jalkaa ulommaksi. Ihan pieniä juttuja, joilla on kuitenkin vaikutusta.

Tässä tänään aamu-ulkoilun jälkeen otettu kuva (likaiset jalat, my bad!). Tassu on (melkein) kuin entisensä!! Jos asiasta tietää ja osaa katsoa, niin kyllä tuo ulommainen varvas on edelleen aavistuksen suorempi kuin esimerkiksi vasemman takasen uloin varvas. Voi olla, ettei siitä täsmälleen samanlaista koskaan tulekaan, mutta aivan hurjan hyvinhän tuo on kuitenkin parantunut alkutilanteeseen nähden!

Ennen vs. jälkeen. Aikamoinen ero! :)

Nähtäväksi jää, tuleeko tämä varvasvamma jotenkin vaikuttamaan Voiton juoksemiseen ensi kaudella. Nyt näyttää joka tapauksessa niin hyvältä, että optimistisin mielin lähdemme sitten keväällä rataharkkoihin ja katsellaan sitten miten edetään. :)

Eli jos siellä ruudun takana on joku vastaavasta kärsivän koiran omistaja - toivoa ei ole menetetty! Varsinkin jos koira on vielä nuori, voi tämänkaltainen jännevamma parantua ihan ennalleen. :) 



6 kommenttia:

  1. Hienoa, että Voiton varvas on parantunut! Pakko kysyä, että kuinka saitte purettua pennun energiaa rajoitetun liikunnan aikana, vai riittikö siihen kaverien kanssa sisällä oleskelu? Kun meidän Ronja oli n. 8kk vanha niin vääntyneen kynnen takia parin viikon pikkulenkkituomion saatuaan se rupesi remontoimaan kämppää vaikka sille kuinka koitettiin keksiä puuhaa sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiton kanssa tuo oli onneksi aika helppoa, se ikäänkuin ymmärsi tilanteen aika hyvin eikä juuri yrittänyt riehua. Jossain viikon kohdalla sille tuli muutama hepuli sisätiloissa, ihan selvästi olisi siis tehnyt mieli riehua ja leikkiä vaikka kuinka, ja pari sohvalle ja takas hepuliloikkaa se pääsi tekemään kun silmä vältti. Mutta se onneksi uskoi tosi hyvin ja rauhoittui käskystä. Jonkin verran me pelattiin älypelejä, että saisi edes jonkinlaista aktivointia lepoaikana, ja niistä se kyllä tykkäsikin paljon. Yksinoloaikana me jouduttiin pitämään se erillään muista, sillä olen aika varma, että ne olisivat keskenään vetäneet kamalat hepulit täällä. :D
      Yksinoloaikana sillä oli myös koppa päässä (estämässä mahdollista siteen repimistä, mitä se ei sitten onneksi ollut edes yrittänytkään). Kerran se kyllä sai itseltään kopan pois ja oli sitten palastellut sen ihan silpuksi. Mutta muuten onneksi tämä oli aika helppoa Voiton kanssa eikä se kamalasti turhautunut pitkään lepojaksoon. :)

      Poista
  2. Meillä jäi italiaanopennulla jalka avatun oven ja asvaltin väliin ja sen seurauksena saatiin viikoksi jalkaan lasta. Vielä pari viikkoa lastan poiston jälkeen poitsu ei suostunut jalkaa käyttämään ja näyttelytreenien vetäjä kysyikin että onko toi kolmella jalalla hyppiminen joku temppu. :D Mutta onneksi tilanne on kuitenkin jo normalisoitunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Mutta onneksi tosiaan teilläkin jalka parani :)

      Poista
  3. Oho, miten hurjan näköinen jalka on ollut! Mutta nyt näyttää kyllä jo lähes uudenveroiselta. :) Tosi inhottavia nämä tassuongelmat, varpaat ovat niin pieni ja hento osa koirasta mutta ne vaikuttavat kuitenkin ihan kaikkeen. Onneksi Voitto alkaa olla kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todella, siis mun on ihan itsenikin välillä palattava katselemaan noita kuvia ja miettimään, että oliko se todella noin paha! Mutta onneksi nyt näyttää valoisalta :)

      Poista