Comeback, tai ainakin varovainen yritys

Moi taas!

Reilun vuoden aikana on kerinnyt tapahtua monenmoista!
Elämäämme eniten vaikuttavat muutokset ovat olleet uusi koti ja uusi whippet-perheenjäsen.

Vuoden 2014 lopulla aloimme katsella omakotitaloja. Olemme molemmat varttuneet moisissa ja omakotitaloasumisesta on puhuttu pitkään. Sitä on pidetty vähän kuin itsestäänselvyytenä, että heti kun on mahdollista, muuttaisimme omakotitaloon.

Nyt päätettiin mennä ns. koirat edellä (kuten melkein aina meidän perheessä muutenkin). Katselimme joitakin taloja, mutta edes melkein sopivaa ei tuntunut löytyvän. Milloin piha oli aivan liian pieni tai epäkäytännöllinen koirien kannalta, milloin talo aivan ränsistynyt ja korjaamisen tarpeessa tai yksinkertaisesti vain liian kallis. Sitten saatiin se hullu ajatus, jospa rakennettaisiin omien tarpeidemme ja mieltymystemme mukainen koti? Tonttejakin oltiin vähän jo katseltu. Haluttiin iso tasainen tontti maalta ja sellainen löydettiinkin. Molempien työmatka pitenisi melko paljon, mutta kokonaisuutena homma vaikutti erittäin positiiviselta. Ei muuta kuin sopivaa talotoimittajaa miettimään, rakennuslupahakemukset sisään ja helmi-maaliskuussa 2015 aloitettiin sitten maatyöt. Nyt olemme asustelleet uudessa talossamme kuukauden verran ja me kaikki kahdeksan olemme superonnellisia. :) Kaikki ei ole vielä läheskään valmista, mutta viihdymme silti jo nyt täällä mielettömän hyvin!

Uuden kodin tärkein ominaisuus, iso aitaus koirille! :)

No sitten. Voiton kasvattajalle, MaXwin -kenneliin oli tulossa pentuja. Isänä mieletön Elko River du Tepee d'Amour (Teppo) ja emänä MaXwin Hulabaloo (Taiga), hienosti radalla menestynyt pikkunarttu. Taigan pentue syntyi 5. toukokuuta ja sieltä tuli kolme ihanaa sinistä poikaa, musta poika ja tyttö sekä brindle tyttö. Joskus kesäkuussa sitten ajattelimme mennä katsomaan pentuja. Melkein yököttää ajatuskin tästä tarinasta, koska  tää on niin klisee. "Mennään vaan katsomaan, ne on kaikki aikalailla jo varattujakin". Tietysti oli tullut peruutuksia eikä kaikilla sittenkään ollut vielä koteja kun mentiin. Sitten syliin könysi sininen pentu, joka tuntui viihtyvän niin kovasti siinä. One thing leads to another ja MaXwin Jackpot (Potti) muutti raksa- ja häähössötyksen keskelle (ai niin menimme naimisiin elokuussa).  Ajankohtana ei mitään järkeä, mutta tämä valinta oli meidän ja ihan hienosti selvisimme sen hektisimmän vaiheen yli! Nyt tuo sinivuokko on puolivuotias ja aivan erityinen koiralapsi. Child with special needs. Potti on hauska, energinen, tottelematon, leikkisä ja kovaääninen. Mitä muuta sitä koiraltaan voisikaan toivoa? :'D

Tästä kaikki lähti. Ikää ehkä 5 viikkoa.

Ja tältä se näyttää nyt, puolivuotiaana.

Muuten olemme nautiskelleet Voiton kanssa kisaamisesta, poika teki aivan uskomattomia suorituksia menneellä kaudella. Tästä täytyy tehdä oma postauksensa. :)

Minä olen viihtynyt kisoissa videokameran ääressä ja sainkin videoitua kauden 2015 ratakisoja mukavasti. Löytyvät YouTubesta Whippet Racing -soittolistaltani. Syyskuussa teimme viikonloppureissun Saksan Hünstetteniin, jossa järjestettiin vinttikoirien ratajuoksun Euroopan mestaruuskisat. Tämä oli huikea reissu ja taidammekin lähteä ensi vuonna Ranskaan MM-kisaturisteiksi. Vinttikoiraharrastus on huippua! :)

Ai niin, blogi tarvitsisi uuden nimen. Jonkun ytimekkään. Kuuden koiran nimien luettelo ei ole kovin käytännöllinen.